Ajatuksia tästä hetkestä ja tulevasta

Mitä jos ottaisimme toinen toisemme yksilöinä? Jos tutustustuisimme toisiimme yleistysten, liioittelujen, ennakkoluulojen ja projisoinnin sijaan?

Jos emme kadehtisi emmekä vihaisi? Jos olisimme myös mieleltämme aikuisia? Ottaisimme vastuun omista ajatuksistamme, tunteistamme, tulkinnoistamme ja reaktioistamme. 

Jos pyrkisimme kukin aina vähän parempaan myös itsemme suhteen?Tutkisimme itseämme, mitä jokin meissä herättää - ja miksi niin mahdollisesti juuri meille käy.

Vielä kun jaksaisimme nähdä myös toisen ja toiset samalla tavalla. Heilläkin on ihan sama haavoittuvuus, herkkyys ja kokonainen elämä kokemuksia taustallaan.

Useinkaan ei ole yhtä ainoaa totuutta. Ei yhtä ainoaa syytä tai syyllistä. Vielä kun tajuaisimme, ettei elämä ole yksilöiden tai kahden ryhmän kilpailua ja vihanpitoa? 

Mitä jos tekisimme elämäämme tilaa ja mahdollisuuksia ajatella omia ajatuksiamme ihan itse, ilman vaikuttajia, idoleita, populisteja puolin ja toisin saati taitavaa markkinontia?

Jos vielä yrittäisimme tietoisesti suvaita myös ne ihmiset, joista tai joiden elämäntavasta emme yhtään pidä?

Ei hyvä elämä ole rakettitiedettä.

Mutta me olemme yhä enemmän ja enemmän ulkoistaneet oman ajattelumme toisille ja toisaalle. Miten osaisimmekaan ajatella itse, kun me emme arvosta välineitä siihen?

Olemme sallineet yhteiskunnallisen kehityksen, jossa hyvä, arvokas ja fiksuin on se, jolla on rahaa. Tai korkea mihinkään todelliseen substanssi perustumaton itsetunto.

Emme kuuntele vanhuksien, sairaiden ja sivuun työnnettyjen, elämää kokeneiden ihmisten viisautta. Elämme ihmisvihamielisessä dystopiassa, jossa sivistys ja empatia jo huutavat poissaoloaan.

Toisinkin voisi olla. Muutos lähtee meistä jokaisesta. Mitä teemme, ketä seuraamme, millä sisintämme ruokimme. Millaisen huomisen itse haluaisit? Sinun täytyy olla tänään tekemässä sitä.