Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset haaveet avioliitossa.
13.10.2025 |
Olemme miehen kanssa tältä osin täysin erilaisia. Hän on hyvin turvallisuushakuinen, on asunut koko elämänsä samassa kaupungissa ja työskennellyt yli 20 vuotta samalla työnantajalla. Minä olen nuorempana vaihtanut maisemaa toistuvasti sekä kotimaassa että ulkomailla ja vaihtanut työpaikkaa 3-5 vuoden välein. Suhteen alkaessa tämä ei niin häirinnyt, mies ehkä vähän teeskenteli joustavampaa kuin oikeasti on, ja minä toisaalta kuvittelin että olen jo valmis jämähtämään. Nyt olen huomannut että ulkomaille muuttaminen ja mahdollinen alanvaihtokin pyörii ajatuksissa. Mies ei taatusti olisi lähdössä mukaan. Onko kukaan muu ollut tällaisessa tilanteessa? Pitääkö nelikymppisenä jo vaan tyytyä siihen, mitä on?
Kommentit (17)
Paskaa provoa paskan provon perään. Päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskaa provoa paskan provon perään. Päivästä toiseen.
On siis jotenkin tavattoman provokatiivista, että naimisissa olevalla ihmisellä on jotain haaveita? Vai sekö provosoi, että joku on naimisissa? :D
Myötä- ja vastamäissä, tai siis kunnes kyllästyy omaan itse ja tietoisesti tekemäänsä valintaan, joka oli jo seurustelun alkuajoilta asti tiedossa, mutta piti saada käyttää toista ihmistä haluamansa aika ja nyt uhriutua.
Vierailija kirjoitti:
Myötä- ja vastamäissä, tai siis kunnes kyllästyy omaan itse ja tietoisesti tekemäänsä valintaan, joka oli jo seurustelun alkuajoilta asti tiedossa, mutta piti saada käyttää toista ihmistä haluamansa aika ja nyt uhriutua.
Voi lässyn lässyn, ota nyt ne lääkkeet sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötä- ja vastamäissä, tai siis kunnes kyllästyy omaan itse ja tietoisesti tekemäänsä valintaan, joka oli jo seurustelun alkuajoilta asti tiedossa, mutta piti saada käyttää toista ihmistä haluamansa aika ja nyt uhriutua.
Voi lässyn lässyn, ota nyt ne lääkkeet sinäkin.
Mitä kuvittelit, että täällä sanotaan? Että vastuutaan ei pidä kantaa vaan parempi liihotella epävakaan persoonallisuutensa vietävänä ja kohdella läheisiään kuin paskapaperia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötä- ja vastamäissä, tai siis kunnes kyllästyy omaan itse ja tietoisesti tekemäänsä valintaan, joka oli jo seurustelun alkuajoilta asti tiedossa, mutta piti saada käyttää toista ihmistä haluamansa aika ja nyt uhriutua.
Voi lässyn lässyn, ota nyt ne lääkkeet sinäkin.
Mitä kuvittelit, että täällä sanotaan? Että vastuutaan ei pidä kantaa vaan parempi liihotella epävakaan persoonallisuutensa vietävänä ja kohdella läheisiään kuin paskapaperia?
Jos nyt et tulisi toisten ketjuihin potemaan omia traumojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää ymmärtää, että aloitus on palstalla päivystäville mammoille ihan sietämätön provo, koska useimmilla täällä ei ole sellaista työuraa, jossa voisi ylipäätään muuttaa ulkomaille tai tehdä mitään muitakaan rohkeita ratkaisuja, ja suurin osa ei myöskään ole naimisissa eikä pysty siksi mitenkään samaistumaan tilanteeseen.
Kyllä se mieskin vois kerran joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskaa provoa paskan provon perään. Päivästä toiseen.
Niin susta varmaan tuntuu kaikki provolta missä ei puhuta vitustajapillusta ja persreijästä.
Miksi minkään ikäisenä pitäisi tyytyä yhtään mihinkään. Sinä olet se joka päätät omasta elämästäsi, vai onko kovakin tarve elää jonkun muun unelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna lähtisin ulkomaille, jos mahdollisuus on. Eihän siinä erota tarvitse, etäsuhdekin toimii.
Sinä muutat ulkomaille ja vaihdat alaa. Mies jää tuttuihin ympyröihin. Ei parisuhde ja avioliitto vaadi samankaton alla asumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pitääkö nelikymppisenä jo vaan tyytyä siihen, mitä on? "
Ei pidä tyytyä. Mutta pitää ymmärtää mitä omista valinnoista seuraa. Kaikkea ei voi saada aina samaan aikaan vaan saadakseen jotain, pitää välillä luopua jostain muusta.
Kysymys kuuluukin että haluatko jotain niin paljon että olet valmis luopumaan jostain sen takia.
Jos haluat itse lähteä niin mikä estää lähtemästä. Ei puolison ole pakko lähteä heti. Mitä jos ette saa sieltä molemmat töitä? Jos puolisolla varma työ ja muutenkin viihtyy niin miksi hän lähtisi epävarmuuteen ja asumaan johkin telttaan?
Onko sinulla sit varma työ ulkomailla jolla 2 elää?
Mieti oikeesti mikä on järkevää 40 vuotiaana ei oo sama kuin 20 v.
Tuttavaperheessä oli noin, nainen halusi lähteä ulkomaille, mies ei. Niinpä nainen lähti, ensin oli varovainen 3 kk pesti ja siihen perään olisi ollut tarjolla 12 kk lisää ja mahdollisesti sen jälkeen asemamaan vaihto ja 2 vuotta lisää. Työnantaja oli vakavarainen, työ osin omaa alaa jne. Teinit halusi jäädä kotimaahan koulun takia.
Nainen oli sen 3 kk ja palasi. Ei ulkomailla ollutkaan kivaa ja kuulemma ärsytti, kun omassa asunnossa oli ties mitä tuhoeläimiä ja sähkökatkoja, Suomesta perhe laitteli kuvia siitä, miten kivaa heillä oli laskettelemassa ja mökillä. Unelma muutoksesta rapisi, kun siitä tuli totta ja realismi iski päin naamaa. Työkavereille se työ oli arkea eikä seikkailu. Olisi kuulemma pitänyt lähteä nuorena, silloin porukka olisi ollut samassa tilanteessa ja minimipalkalla myynyt kaljaa pubissa juhlien yöt.
Menisit välillä vaikka ulos.
0/5