keskenmeno viikolla 15 tai jotain..

Minulla on ollut keskenmeno viikolla 16. Silloin vauva on jo niin suuri, että se pitää synnyttää. Minulle riitti, kun ihmiset osoittivat myötätuntoaan, monen oli tosi vaikea suhtautua asiaan, jopa terveydenhoitohenkilöstön.

Aikaisemmilla viikoilla esim. minulla viikolla 13 keskeytyneessä raskaudessa on tehty kaavinta. Joskus tehdään myös lääketieteellinen tyhjennys, sellainenkin takana, silloin raskausviikkoja oli takana 10.

Minulla on siis yhteensä 4 keskenmenoa, mutta onneksi myös 3 tervettä lasta.

Niin ja ne lauseet joita en missään tapauksessa halua kuulla keskenmenon yhteydessä ovat mm. parempi näin, lapsessa oli varmasti jokin vika, nyt ainakin tiedät voivasi tulla raskaaksi, tai onneksi näin kävi näin varhaisessa vaiheessa, tai uutta yritystä kehiin.

Parasta on kun on vain empaattinen ja antaa toiselle aikaa ja tilaa surra, ja kuuntelee toista tarvittaessa.

Vierailija:

Mitä siinä tapahtuu? Kaavitaanko kohtu tms?

Ja vielä se, miten olisi paras tukea ystävää jolle tuli keskenmeno? Itselläni 2 lasta ja hän lapseton.. Näin vain ohimennen hänet viikko sitten ja silloin vain pikaisesti halasin ja sanoin että jutellaan sitten kun pystyt.. Mua itkettää tämän parin puolesta, koska olivat yrittäneet lasta yli vuoden.. :(

kiitos!

ap

ja pitkään toivottu ja hoidoilla saatu raskaus, joten voin vain kuvitella ystäväsi tuskaa :(.

Minua satutti eniten juuri tuo klisee " lapsessa olisi varmasti ollut jotain vikaa/ei terve, kun meni kesken..." anoppikin tyytyi toteamaan, että luonto hoitaa...

kun ihmiset eivät tienneet, että nimenomaan vauva olisi ollut terve tutkimustenkin mukaan, syy oli ulkopuolinen tekijä (joka voi ola tulehdus, kolari tms).



Meillä onneksi yksi lapsi, jonka vuosi oli taisteltava itsensä elämään kiinni. (oma henkenikin oli vaarassa)



Minua ystävät tukivat ihanasti. Ja ihan totta läsnäolo ja kuunteleminen riittää. Minusta tuntui kuin minua olisi kannettu monta viikkoa!!

Itselleni on ihanista ystävistä huolimatta ollut vaikea puhua asioista enää pitkän ajan kuluttua, kun asia on aina sama mutta itse kelaa ja kelaa samoja juttuja ei viitsisi enää vaivata ystäviä...



Kokemuksella sanoisin että lohduttavinta on se, että aika todella auttaa. Vaikeinta on se eka vuosi: laskettu aika, äitienpäivä, keskenmenopäivä.



Varmista haluaako ystväsi ammattiapua ja ole valmis etsimään sellaista.



Varmasti osaat olla hyvä tuki, kun täältäkin asiaa kysyt.

Et voi viedä surua, mutta voit kuunnella ja kuunnella. Vie kukkia.



Voimia ystävällesi ja toivottavasti hän saa vielä uuden raskauden, joka lievittää surua suuresti.