Vanhusten " kuntoutus" on yhteiskunnan rahojen tuhlausta!
Äitini 62 v, jolla on todella paljon erilaisia sairauksia ja joutuu käyttämään päivittäin noin 20 erilaista lääkettä, pääsi pitkän jonotuksen jälkeen kunnan maksamaan " kuntoutukseen" .
Hän oli lähes sokea viimeisen vuoden ajan kaihin takia. Nyt silmät on leikattu ja hän näkee taas hyvin. Vuoden aikana kunto kuitenkin rapistui entisestään kun liikkuminen oli vaikeaa sokeuden vuoksi.
Odotimme tältä kuntoutukselta paljon, toivoimme, että hän saa kunnon lähtökohdan fyysisen kuntonsa parantamiseen. Fysioterapiaa, jumppaa, ohjeita, jne.
Nyt on maannut toista viikkoa sairaalassa, lääkärin on nähnyt kerran. Lääkärin kommentti oli : katsotaan seuraavalla kerralla ..... seuraava kierto viikon päästä!!!!
Kuntoutuuko ihminen makaamalla sairaalassa....? Kotonakin voi maata ja äitini aikookin poistua sairaalasta maanantaina, jos mitään uutta ei tapahdu. Kotona hän voi lähteä ulos kävelemään ym ja kuntoutua...makaamalla hänen kuntonsa putoaa entisestään.
Mihin tähdätään tällä kalliilla yhteiskunnan maksamalla " kuntoutuksella" ? Luulisi, että se olisi aktiivista toimintaa yksilöllisesti jokaisen potilaan kunnon mukaan. Yritettäisiin saada ihminen taasen parempaan kuntoon ja elämää eteenpäin. Varsinkin kun mielestäni vähän yli kuusikymppinen ei ole vielä niin ikäloppu... Ollaan tosiaan ymmällämme kaikki tilanteesta.....!
Kommentit (13)
se nyt vaan on sellainen yleisnimike ja omaa äitiäni en pitäisi vanhuksena ikävuosien mukaan, mutta lukuisat sairaudet ovat vaatineet veronsa ja hän on ikäistään vanhempi niiden vuoksi. Mutta hän on mieleltään vireä, ei mitään dementian oireita ym. Masennus yritti muutama vuosi sitten nostaa päätään, kun joutui sydänleikkauksen jälkeisen sairaalainfektion vuoksi olemaan sairaalassa yhtäjakoisesti yli 8 kk. Mutta sekin saatiin aisoihin. Siispä hän pärjäisi hyvin kotona isäni hoivissa, joka on muutaman vuoden vanhempi, mutta täysin terve. Toivoimme vain fyysistä kuntoutusta hänelle ja neuvoja ja tukea kuinka lähteä kasvattamaan voimia jatkoon...
Kukaan ei kuntoudu tai edes parane sairaalassa. Suurin osa ns. terveydenhoidosta on pelkkää yhteiskunnan rahojen haaskausta. Jos terveyskeskukseen pääsee omin jaloin kävelemään, niin tuskin edes konttaamalla pois, noin yleisesti. Ja varsinkin vanhemmat ihmiset siellä kyllä hoidetaan nopeasti. Siis hoidetaan pois päiviltä. Että tämä on se lähtökohta.
onko seurannassa vai odottaako jotain apuvälinettä, kotiapua tms? Lääkärihän ei kuntouta, joten sitä ei kannata ihmetellä.
Valitettavaa on, ettei eri laitoksilla ole aina resursseja parempaan.
Parasta mitä voit äitisi hyväksi tehdä, niin ole aktiivisesti yhteydessä hoitajiin sekä lääkäreihin ja vaadi enemmän.
60-vuotias ei tosiaankaan ole vanhus.
Syöpä vei äidiltä jalat alta. Pää toimi, mieli oli virkeä ja halu parantua oli kova. Hoidot piti aloittaa uudestaan, eikä äiti ollut mikään toivoton tapaus syöpälääkäreiden mielestä. Ensin haluttiin kuitenkin saada jalkojen hermot toimimaan, koska niiden ei kai voi antaa kauaa olla toimimattomina.
Hänet otettiin sisään koitkuntansa terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa piti alkaa kuntoutus. Kuntoutus oli sitä, että fysioterapeutti kävi kiireellä kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla sanoi, että pitäisi saada toinen fysioterapeutti, kun ei kerkiä kaikkia hoitamaan yksin. Lääkäri kävi pari kertaa sanomassa, että kyllä se kuntoutus saadaan kohta hyvään vauhtiin...
No ei ne saaneet mitään vauhtiin. Äidin kunto laski todella huonoksi, kun pääsi sängystä pois vain, jos minä tai joku muu lapsista käytiin auttamassa. Asutaan kaikki noin 200 km päässä kotipaikalta, eli ihan joka päivä ei kukaan meistä voinut sinne ajella.
Äiti luhistui henkisesti ja anoit periksi. Äiti " kuntoutettiin" hengiltä muutamassa kuukaudessa. Meillä kesti liian kauan saada äidille hoitoapua kotiin. Tällä tavalla kai lasketaan sairaanhoidon kustannuksia.
Kuntoutus (siis kuntoa ylläpitävä hoitotapa) ei ole missään tapauksessa turhaa. Pienikin omatoimisuus helpottaa hoitajien työtä = vähemmän hoitajia = vähemmän julkista rahaa.
Irmasta näkee päällepäin, että se ei tajua yhtään mitä tapahtuu ja viihtyy aivan yhtä hyvin vaikka tuijottaen seinää tai kauniita ja rohkeita.
Meillä ainakin aktivoidaan osastolla, niin fyysisesti kuin henkisestikin ihan hoitajien toimesta.
nykypäivänä vielä vanhus, sehän on useimmilla vielä vireää työikää. Ikävä kyllä sairaudet vaan tulevat lupaa kysymättä... Mutta äidilläni on mennyt pitkään hyvin lukuisten sairauksien kanssa, kun lääkitys on saatu kohdalleen, vain sokeus vaikeutti viime aikoina kaikkea. Hänellä olisi kova motivaatio kuntoutua, joten tämä tilanne on oikeasti naurettava. Tuntuu, että hänet halutaan lannistaa lopullisesti ja odotetaan että kuolema korjaa pois. Mutta onneksi sairaalasta voi lähteä pois. " Kuntouttakoot" jonkun toisen hautaan sieltä, kaipa tällä tavoin säästää paljon rahaa......!!? Kun jokainen vuorokausi kuitenkin maksaa paljon, niin epäilempä vaan kuinka taloudellinen systeemi tämä on... Ja ajatelkaapa, että onko meillä itse kullakin sama edessä vuosien päästä...? Eipä juuri houkuta.....!
Itse en ihan vanhukseksi häntä vielä sanoisi.
Vierailija:
Irmasta näkee päällepäin, että se ei tajua yhtään mitä tapahtuu ja viihtyy aivan yhtä hyvin vaikka tuijottaen seinää tai kauniita ja rohkeita.
Jotain realismia. Elämä ei ole kivaa, eikä sen tarvitse olla.