Se uutinen yksinäisyydestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi kokea subjektiivista yksinäisyyttä (mitattavissa olevaa), vaikka hänellä olisikin joitakin sosiaalisia suhteita.

-sivusta

 

Ihminen voi kokea subjektiivista nälkää, vaikka istuisi täpötäyden pitopöydän ääressä.

Molemmissa tapauksissa elämässä kuitenkin on jo, millä tarpeen voi jollain tasolla tyydyttää. Jos taas ihmisellä ei ole elämässä ketään tai saatavilla ei ole ruokaa, niin ei ole. Puhutaan täysin eri tason puutteesta. Mutta eihän ihminen, joka ei ole kokenut sitä todellista puutetta voi sitä ymmärtää. 

En sanonut missään vaiheessa, että ne olisivat tismalleen sama asia. Opettele lukemaan.

Näin sinä kuitenkin vihjailit. Ihmisistä on tullut hedonistisia ja se on ainoa syy valittaa yksinäisyyttä silloin kun oikeasti yksinäisyyttä ei edes koe 

Kaikki se valitus ahdistuneisuudesta, masennuksesta tai yksinäisyydestä on kuin kulttuurista omimista. Nykyään ihminen pääsee lehtiin ja julkisuuteen mässäilemään muiden ihmisten ongelmilla. 

Voin vain kuvitella, kuinka tällaiset muka-artikkelit loukkaavat ihmisiä, jotka oikeasti noista asioista kärsivät. Harmi kun noista vcaivoista kärsivä harvoin uskaltaa julkeasti tulla esiin kertomaan mielipiteensä ja lehden toimitus ei myöskään heitä mistään löydä, koska he eivät liikuskele baareissa ja lehden toimituksessa, koska ovat siihen liian arkoja 

Vierailija kirjoitti:

No joo ei oikeaa yksinäisyyttä . Naiset löytää kyllä puolison halutessaan . Monet miehet jää kokonaan ilman puolisoa ja kavereita .

No täällä olleista keskusteluista on käynyt ilmi, että miehet jäävät ilman kavereita ihan omasta vapaasta tahdostaan, ja kaverittomat miehet ovat niitä, jotka eivät seuraa tarvitsisikaan vaan päinvastoin näkevät muut ihmiset kilpailijoina. Eihän se ole oikeaa yksinäisyyttä, jos seuraa ei haluakaan. Se on vain yksinoloa.

Olin ennen enemmän yksinäinen kun minulla oli kavereita, se taas johtui siitä etten voinut olla oma itseni muiden seurassa. Voitin pelkoni, kaverit häipyivät, mutta olen onnellinen. Nyt en vain tiedä olenko kusipää vai oliko kaverit vain "kavereita".

Elämä on kuitenkin parempaa joten olen mielummin "kusipää" kuin sisältä kuollut sielun raakile.

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen enemmän yksinäinen kun minulla oli kavereita, se taas johtui siitä etten voinut olla oma itseni muiden seurassa. Voitin pelkoni, kaverit häipyivät, mutta olen onnellinen. Nyt en vain tiedä olenko kusipää vai oliko kaverit vain "kavereita".

Elämä on kuitenkin parempaa joten olen mielummin "kusipää" kuin sisältä kuollut sielun raakile.

Sinä olet onnellinen ja ex-kaveritkaan eivät joudu asiasta kärsimään, koska he eivät oleskele enää seurassasi. Sanoisin, että vaikka olisitkin kusipää (en tiedä, oletko), niin siitä ei kuitenkaan ole mitään haittaa, joten siitä ei varmaan tarvitse olla huolissaan. Kunhan yrität käyttäytyä ihmisiksi niissä tilanteissa, joissa toinen ei voi häipyä, kuten asiakaspalvelutilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei ole koskaan yksinäisiä. Ihan kusetus juttu sekin oli. Jos seurustelee niin ei todellakaan voi sanoa että on yksinäinen.

Totta kai seurusteleva ihminen voi olla yksinäinen! Eihän seurustelukumppanin kanssa kuitenkaan olla 24/7, kun molemmat joutuvat todennäköisesti käymään esim. töissä ja muutenkin heillä on oma elämänsä. Ja vaikka oltaisiinkin, niin useimmat ihmiset tarvitsevat enemmän kuin yhden ainoan ihmisen seuraa, etteivät olisi yksinäisiä. Ihmisen luontainen sosiaalinen rakenne on lauma, jossa ollaan usein tekemisissä monen ihmisen kanssa, ei vain kumppanin.

Tämä on vähän sama kuin väittäisi, että lapsi ei voi olla yksinäinen, jos hänellä on vanhemmat kotona, tai vanhempi ei voi olla yksinäinen, jos hänellä on lapsi. Totta kai voi, jos ei ole juuri muita kontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen enemmän yksinäinen kun minulla oli kavereita, se taas johtui siitä etten voinut olla oma itseni muiden seurassa. Voitin pelkoni, kaverit häipyivät, mutta olen onnellinen. Nyt en vain tiedä olenko kusipää vai oliko kaverit vain "kavereita".

Elämä on kuitenkin parempaa joten olen mielummin "kusipää" kuin sisältä kuollut sielun raakile.

Sinä olet onnellinen ja ex-kaveritkaan eivät joudu asiasta kärsimään, koska he eivät oleskele enää seurassasi. Sanoisin, että vaikka olisitkin kusipää (en tiedä, oletko), niin siitä ei kuitenkaan ole mitään haittaa, joten siitä ei varmaan tarvitse olla huolissaan. Kunhan yrität käyttäytyä ihmisiksi niissä tilanteissa, joissa toinen ei voi häipyä, kuten asiakaspalvelutilanteissa.

Tottakai käyttäydyn ihmisiksi asiakaspalvelu tilanteissa, heillä on muutenkin tarpeeksi raskasta näytellä ja palvella muita ihmisiä, joten minun ei tarvitse heidän kuormaa lisätä ollenkaan. 

Kiitos kommentista ja muiden puolien pitämisestä. Toivottavasti päiväsi on lähtenyt hyvin käyntiin ja jos ei niin voimia tulevaan.