Onko yleistä, että vanhojen ihmisten kävely on huteraa/epävakaista?
Olen 77-vuotias nainen ja kävelyni on joskus huojuvaa. Tasapainoni on huono.
Kommentit (36)
Osa ikääntyneistä naisista kokee myös enemmän lihasheikkoutta kuin toiset, loukkaantuivat siis myös helpommin
Vierailija kirjoitti:
Eikö tasapainoa voi vielä vanhanakin parantaa? Siis vahvistamalla lihaksia, eihän se ole missään iässä ihan myöhäistä. Vanhemmiten lihasten kunnosta pitää pitää huolta ja mielellään käydä kuntosalilla, etteivät kaikki lihakset katoa. Lihasten kunnosta se huojuminen on kiinni. Jos ei ole lihaksia, jotka pitävät tasapainon yllä, on tasapaino huono.
Suosittelen monipuolista liikuntaa, erityisesti lihaskuntoharjoittelua. Jos ei ole juuri koskaan sellaista tehnyt, niin ehkä lääkärin kautta.
Kyllä se lihaskunnon kasvattaminen ja ylläpito kannattaa aloittaa jo ajoissa. Kun ihminen hallitsee kehonsa, silloin se hallitsee koko elämäänsä. Itse.
Jos on esim. nivelrikkoa polvissa, se voi aiheuttaa huojumista.
Vierailija kirjoitti:
Jo 5-kymppiset naiset vaappuvat kuin hanhet.
Minäkin vaapuin vielä muutama vuosi sitten, mutta kun sain tekonivelen lonkkaan, en vaapu enää. Sain tekonivelen "nuorena" siksi, että olin kuluttanut yliliikkuvat niveleni ennen aikojaan kovalla urheilemisella. Elämä on taas ihanaa kun pääsee liikkumaan kivutta ja täysillä.
Mistä löytää niin hyvä lääkäri, joka ymmärtää tutkia kokonaisuuden, eli onko raudanpuute, alhainen verenpaine, asentohuimaus, Menieren tauti, heikot lihakset vai muu?
Itse voi kyllä käydä laboratorioissa otattamassa rauta-arvoja, verenpainetta voi mitata ja asentohuimauksen hoitoa voi tehdä itsekin kotona. Lihaksia voi harjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tasapainoa voi vielä vanhanakin parantaa? Siis vahvistamalla lihaksia, eihän se ole missään iässä ihan myöhäistä. Vanhemmiten lihasten kunnosta pitää pitää huolta ja mielellään käydä kuntosalilla, etteivät kaikki lihakset katoa. Lihasten kunnosta se huojuminen on kiinni. Jos ei ole lihaksia, jotka pitävät tasapainon yllä, on tasapaino huono.
Suosittelen monipuolista liikuntaa, erityisesti lihaskuntoharjoittelua. Jos ei ole juuri koskaan sellaista tehnyt, niin ehkä lääkärin kautta.
Kyllä se lihaskunnon kasvattaminen ja ylläpito kannattaa aloittaa jo ajoissa. Kun ihminen hallitsee kehonsa, silloin se hallitsee koko elämäänsä. Itse.
Totta, mutta koskaan se ei ole liian myöhäistä.
Pyöräilijät voisi tajuta ton ja käyttää soittokelloa!
Vierailija kirjoitti:
Pyöräilijät voisi tajuta ton ja käyttää soittokelloa!
Toki, vaikka se voi säikäyttää ja suututtaakin. Kävelijöiden on syytä pysyä lähellä kevyen liikenteen väylän oikeaa reunaa ja opettaa siihen myös lapsensa, pienet pyöräilijät erityisesti, sillä vain pihalla saa pyöräillä miten tahtoo, ei tiellä. Älkää muutenkaan vallatko koko tien leveyttä ja jos rinnakkain kuljette niin katsokaa joskus taaksennekin!
On muuten älytöntä, että koirakon pitäisi muka kulkea kevyen liikenteen vasenta reunaa. Koiran voi hyvin opettaa kulkemaan myös omistajansa oikealla puolella, silloin se olisi edelleenkin "metsän" puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tasapainoa voi vielä vanhanakin parantaa? Siis vahvistamalla lihaksia, eihän se ole missään iässä ihan myöhäistä. Vanhemmiten lihasten kunnosta pitää pitää huolta ja mielellään käydä kuntosalilla, etteivät kaikki lihakset katoa. Lihasten kunnosta se huojuminen on kiinni. Jos ei ole lihaksia, jotka pitävät tasapainon yllä, on tasapaino huono.
Suosittelen monipuolista liikuntaa, erityisesti lihaskuntoharjoittelua. Jos ei ole juuri koskaan sellaista tehnyt, niin ehkä lääkärin kautta.
Kyllä se lihaskunnon kasvattaminen ja ylläpito kannattaa aloittaa jo ajoissa. Kun ihminen hallitsee kehonsa, silloin se hallitsee koko elämäänsä. Itse.
Missä iässä hyvänsä voi aloittaa.
Jos kunto on päässyt kovin huonoksi, pitää kysyä ohjeistusta lääkäriltä.
Jos huimaa, puhe on puuroista, on kova päänsärky, niin voi olla aivoverenvuoto. Mutta oireet ovat niin rajut, että ihminen hakeutuu kiireesti lääkäriin.
Kävelyn epävarmuus voi olla .omenat eri tekijän summa. Anhemmiyen siihen voi vaikuttaa esim tasapainoaistin heikentyminen, pikkuaivovauriot, asentotinnon heikentyminen, näön heikentyminen, lihasvoiman aleneminen, nivelten jäykkyys. Itselläni sen teki pikkuaivoinfarkti, enkä koskaan enää tule kävelemään yhtä vakaasti kuin ennen. Siitä on jo monta vuotta. En ole vieläkään antanut itselleni lupaa surra sitä. Ehkä pitäisi tai voisi. Mulle on aina opetettu aika tiukasti pärjäämisen kulttuuria. En saa kokea mitään itseäni kohtaavaa huonoksi asiaksi, vaan aina pitää ajatella, ettei sillä ole väliä kun on kyse minusta. Muuten tulee haukut. Ehkä sen vuoksi en ole kovin paljon ajatellut tätäkään vammaani. Jos se olisi jollakulla muulla, se tietysti olisi hyvinkin iso asia.
Itselleni tuli aivoverenvuoto ilman, että edes päätä särki. Olo oli vain jotenkin utuinen ja arvelin, että raitis ilma auttaa, jotta kävelylle. Sieltä kadulta sitten poimittiin ambulanssiin. Eipä ollut lihaksista silloin hyötyä, mutta eivät ne tietty haitaksikaan olleet. Askel on ollut huterampi kuin ennen ja vauhti vähentynyt, mutta aina pääse rivakampi ohi.
Vierailija kirjoitti:
Mistä löytää niin hyvä lääkäri, joka ymmärtää tutkia kokonaisuuden, eli onko raudanpuute, alhainen verenpaine, asentohuimaus, Menieren tauti, heikot lihakset vai muu?
Itse voi kyllä käydä laboratorioissa otattamassa rauta-arvoja, verenpainetta voi mitata ja asentohuimauksen hoitoa voi tehdä itsekin kotona. Lihaksia voi harjoittaa.
Ei ainakaan ta:lta! "Vain yksi asia kerrallaan!" sanottiin sekä ta:lla että pkl:lla (keuhkopkl). Että kaikkea ei sitten vaan saa tutkittua. Itsellä jalkojen pituusero 2.5 cm Peijaksen lonkkaleikkauksen jälkeen, trin mukaan 'pieni ero ei haittaa'. No kyllä prlauta haittaa kävelyä pahasti. Lisäksi yleinen nivelrikko ja yliliikkuvuus. Kävelen vähintään 1 - 1.5 km päivässä, enempää ei kipujen takia pysty. Viikonloppuisin yksi pidempi lenkki. Kaikkea VOI tehdä kotona, eri asia on, pystyykö! Itse voin tehdä erilaisia harjoitteita ja pääsen lattialle, mutta en pääse lattialta ylös ilman jotakin jännää itsekehiteltyä apua... Lisäksi myös alhainen verenpaine, joka tekee joskus tepposet.
Vierailija kirjoitti:
Kun nousen aamulla, niin minua huimaa. Samaten, jos olen pää alaspäin ja nousen pystysuoraan asentoon, niin minua pyörryttää.
Sulla on ongelmia verenpaineen tai asentohuimauksen kanssa.
Diabeteskin saattaa aiheuttaa tasapainon hallitsemisessa ongelmia.
Mun äiti käyttää rollaattoria, niin olen nyt alkanut huomioimaan ihan eri tavalla ihmiset, jotka kulkevat rollaattorin kanssa. Välillä näkee ihan vimpan päälle pukeutuneita ja terveen ja virkeän näköisiä, skarppeja ihmisiä rollaattorin kanssa. Toisista näkee että vaivoja on. Se hutera kävely voi johtua niin monesta asiasta, ja kaikki ei näy ulospäin.