Voi ei, nyt se tapahtui

Mulla on ollut jo vuoden verran fwb. Harrastuksessa pyörii sinkkuja (toki myös varattuja ja osa heistä saattaa myös hakea kuka mitäkin) ja kaikki lisäksi elämää ja parisuhteita nähneitä. Jos siellä tapaa ihmisen jonka kanssa kolahtaa, asioista aletaan hyvin pian puhua suoraan ja oikeilla nimillä. Sieltä löysin minäkin. Molemmat ollaan eronneita eikä haluta enää vakaviin  suhteisiin ainakaan tällä hetkellä. Mutta niinkuin joillekin täälläkin käynyt, olen nyt syvästi ihastunut. Mies tietää sen ja olemme siitäkin puhuneet, toistaiseksi emme anna asian "häiritä". Vaikeaa on, mikään ns kunnon parisuhde olisi hyvin vaikea aloittaa, ihan "teknisistä" syistä. Olemme paljon yhdessä ja se on kaikin puolin erittäin antoisaa. Siksi välillä suren sitä ettemme voi olla enempää. Että joutuisin lopettamaan tämän, ajatuskin tuntuu lamaannuttavan pahalta.

En mä ole pystynyt lopettamaan. Sen sijaan kerroin tälle tyypille ihan rehellisesti mitä mielessä liikkuu. Onneksi (ja vähän myös mun hämmästykseksi) ymmärsi aidosti mistä on kyse. Ei se tilannetta ratkaise/muuta, mutta nyt mun on helpompi ja parempi olla. 

Voi elämää. Kaikenlaista sitä

Ap

Rakastuin mun seksikumppaniin ja nyt sydän on särkynyt, kun en saa häntä. Olemme molemmat varattuja.

Itselläni ei ole kyse rakastumisesta tai halusta parisuhteen tyyppiseen tilanteeseen. En_vaan_saa sen käsittelystä tarpeekseni. Hulluksi tulee vielä yks kaunis päivä.

Ole hyvä vaan. On inhottavaa tehdä päätös, jos melkolailla tietää jälkikäteen katuvansa päätöstään - päätti sitten miten tahansa. Joutuu etukäteen päättämään mitä aikoo tulevaisuudessa katua.

Olen aika samanikäinen kuin sinä ja tajuan, ettei rakkautta, tai miksi sitten haluaa kutsuakaan, yhteyttä toisiin ihmisiin, ole tarjo

Hassua että tästä lyhyestä keskustelun pätkästä jäi pitkäksi aikaa parempi mieli. Aito pyrkimys ymmärtää mun aivoituksia taitaa olla harvinainen ilmiö mun elämässä.