Onko mitään ystävyyttä koskaan ollutkaan, jos pienikin vastoinkäyminen saa toisen osapuolen lopettamaan sen

Täältä olen lukenut näitä juttuja, että ei haluta ikävöittää omaa elämää ja ystävien pitää olla vain positiivinen asia jne. Tuntuu kyllä julmalta kun omalle kohdalle sattuu, että toinen ei ole kiinnostunut edes kuulemaan, vaan sanoo, että oma on ongelmasi. Sitten ei enää vastaa mihinkään. Onko tällainen normaalia? Ymmärtääkseni ei.