Boikotoin ihmisiä joilla lapsia
Pitkään olin (vuosia) kiinnostunut perheellisten ihmisten elämästä ja ymmärsin tätäkin elämäntapaa. Vaikka itsellä ei ole mitään kiinnostusta ollut lapsiin ja perhe-elämään. Lopulta ei vaan jaksanut ja boikotoin nykyään perheellisiä ihmisiä. Itse olen lapseton.
Tapaamisista jäi lähinnä vain tyhjä olo. Syitä mitkä tähän johti;
-kaverin lapsi oli aina, joka kerta mukana kun kaverin kanssa tavattiin. Paikka sitten valittiin sen mukaisesti että se on lapsellekkin sopiva.
-kaverin lapsi huusi ja metelöi vieressä
-ei saanut edes muutamaa lausetta sanottua kun lapsella oli koko ajan joku asia ja hän keskeytti. Mikä idea on mennä tapaamaan kaveria ja pidemmälti ei saa sanottua oikeen juuri mitään ja keskusteltua kaverin kanssa. Olen mennyt tapaamaan kaveria enkä kaverin lasta.
-jos lapsi ei ollut mukana, puhuttiin vaan niistä lapsista - minkä värinen kakka pertti-eemelillä oli tänä aamuna
-kaveri ehdottaa tekemiseksi että mennään leos leikkimaahan tapaamaan ja vahditaan samalla hänen lapsia
Tietenkään en ole kertonut tätä boikotointia heille itselleen vaan pidän neutraalin linjan. Siinäpä ihmetelkööt. Voin viettää aikani paljon paremminkin kun kuunnella toisen huutavaa lasta mikä ei tottele mitään sanomisia.
Kommentit (2)
^ Joo juuri noin, minulla ihan täysin sama. Luulin että se aika kun lapset ovat tosi pieniä niin he ovat tosi kiinni silloin niissä ja asia muuttuu kun lapset kasvavat. Nyt on tosiaan sitten ne harrastukset.
ap
Minä luulin saavani aikaa perheellisten kavereideni kanssa, kunhan heidän jälkikasvunsa hieman varttuu. Vaan ei, nyt kaikki aika menee lasten harrastuksissa ja jos joskus harvoin tavataan, niin ainut puheenaihe on lasten harrastukset.
En ole laittanut perheellisiä kavereita boikottiin, mutta meillä ei vaan ole mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita enää. Eikä ole odotettavissa, että minä kiinnostuisin voimistelusta tai jalkapallosta.