Kumppanin käytös - pitäisikö huolestua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sitten ottanut ahnaasti pyllyyn, se ystävä ottaa.

Ja varmasti ottaa suihinkin toisin kuin ap. Ei siis ihme, että tämä toinen nainen kiinnostaa.

Kiitos kommentista, mutta molemmat kyllä kuuluu meidän seksiin. Kulli käy suussa melkein joka kerta. Ap

Sepalukseni on auki ja valtikkani seisoo jo kivikovana.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen itse niin, että totta kai mies ja nainen voi olla kavereita ja että kumppanillani saa olla heitä vastakkaisesta sukupuolesta. Siksi en ole sanonut mitään. Kuitenkin se, että tiedän kumppanini olleen häneen ihastunut aiheuttaa epämukavuutta. Mitään muuta epäilyksen aihetta kumppani ei ole ikinä antanut. Siksi mietin olenko nyt vain sinisilmäinen vai murehdinko turhia

         Hanki itsellesi samanlainen "ystävä" jonka kanssa teet asioita... tulet huomaamaan ettei se ehkä olekkaan niin ok kumppanillesi. säännöthän suhteessa on kuitenkin samat molemmille

Vaikea sanoa kumpi teistä on pahempi luuseri, sinä vai mies. Joka tapauksessa molemmat teistä hengailee sellaisen kanssa, jota ei voi saada.

Kuulostaapa tutulta.

Erona, että exän kaveri oli sanojensa mukaan lesbo jonka takia ei aikanaan exälle lämmennyt vaikka kuitenkin oli sängyssä miestenkin kanssa.

No, olihan se sit munkin miehen kanssa. Sopivat, että pitävät sen salaisuutena niin sain tietää vasta myöhemmin, vaikka huomasin kyllä käytöksen ja heidän välisen kommunikaation muuttuneen, jostain syystä vaivautunutta mun paikalla ollessa vaikka mitäänhän ei voi lepakon kanssa olla meneillään ja aiemmin oltiin bestiksiä, ei nyt lepakosta voi olla mustasukkainen.

Jotenkin se vaisto osuu useimmiten oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen itse niin, että totta kai mies ja nainen voi olla kavereita ja että kumppanillani saa olla heitä vastakkaisesta sukupuolesta. Siksi en ole sanonut mitään. Kuitenkin se, että tiedän kumppanini olleen häneen ihastunut aiheuttaa epämukavuutta. Mitään muuta epäilyksen aihetta kumppani ei ole ikinä antanut. Siksi mietin olenko nyt vain sinisilmäinen vai murehdinko turhia

Minulla on ollut useampi miespuolinen kaveri, jonka tiedän olleen ihastunut minuun. Joskus on käynyt niin, että olenkin itse kiinnostunut vasta kun mies on löytänyt jo jonkun muun. Sen verran kuitenkin tajuan minäkin, ettei enää varattujen kanssa tarvi kaksin lähteä peleihin tms.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen itse niin, että totta kai mies ja nainen voi olla kavereita ja että kumppanillani saa olla heitä vastakkaisesta sukupuolesta. Siksi en ole sanonut mitään. Kuitenkin se, että tiedän kumppanini olleen häneen ihastunut aiheuttaa epämukavuutta. Mitään muuta epäilyksen aihetta kumppani ei ole ikinä antanut. Siksi mietin olenko nyt vain sinisilmäinen vai murehdinko turhia

Kauan siitä ihastuksesta on aikaa. Jos vuosia sitten, en ottaisi stressiä asiasta.

Tunnustan, että olen nuorempana ollut se naispuolinen "kaveri", joka on tyrkyttänyt seuraansa varatulle miehelle. Molemminpuolista ihastustakin on ollut ilmassa, vaikka fyysiselle asteelle ei mentykään. Tyhmä olin, eikä mieskään kumppaniaan pahemmin kunnioittanut, koska oli innokkaasti mukana. Nyt jos eläisin ne tilanteet uudelleen en virittelisi mitään kahden keskisiä kaveruuksia varattujen kanssa. Elämä on vaan niin paljon selkeämpää niin.

Jos miehesi olisi yhä ihastunut naiseen, niin luulis ettei olisi sulle kertonut olleensa tähän joskus ihastunut. 

Käy munkin mies exänsä kanssa siellä sun täällä. Välillä oon mukana, välillä en. Oon siis itsekin ystävystynyt tuon exän kanssa. Olen varma, ettei heidän välillään ole muuta kuin historiaa, he seurustelivat joskus kivikaudella. 

Mutta eihän tohon yksiselitteistä vastausta ole. Jos toi tuntuu susta epäilyttävältä se voi hyvinkin olla sitä, tai sitten ei. Ota asia puheeksi miehesi kanssa ja kerro miltä toi susta tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen itse niin, että totta kai mies ja nainen voi olla kavereita ja että kumppanillani saa olla heitä vastakkaisesta sukupuolesta. Siksi en ole sanonut mitään. Kuitenkin se, että tiedän kumppanini olleen häneen ihastunut aiheuttaa epämukavuutta. Mitään muuta epäilyksen aihetta kumppani ei ole ikinä antanut. Siksi mietin olenko nyt vain sinisilmäinen vai murehdinko turhia

Kauan siitä ihastuksesta on aikaa. Jos vuosia sitten, en ottaisi stressiä asiasta.

Voi kuule, kun sitä on tapahtunut, että vuosikymmentenkin takainen ihastus on leimahtanut uudelleen. Ei ne vierineet vuodet sitä yhteistä kemiaa ole välttämättä hävittäneet..

Mitähän ihmettä mun nyt pitäisi sitten tehdä? Jos kerron epäilyistäni niin mies tietenkin kieltää kaiken kaveruutta ihmeellisemmän ja vakuuttaa minun olevan hölmö ja vainoharhainen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitähän ihmettä mun nyt pitäisi sitten tehdä? Jos kerron epäilyistäni niin mies tietenkin kieltää kaiken kaveruutta ihmeellisemmän ja vakuuttaa minun olevan hölmö ja vainoharhainen. Ap

Täällä on annettu 2 hyvää neuvoa, sano suoraan miehellesi, että sinusta tuntuu pahalta. Jos et koe voivasi totuutta sanoa, niin se toinen neuvo oli, että hanki itsellesi vastaava miespuolinen kaveri, jota alat tapailla samalla tavoin kahden kesken. Kun mies lähtee lätkänatsiin tai lenkille naiskaverinsa kanssa, niin lähde sinä vaikka leffaan tai illastamaan mieskamun kanssa. 

Vaikea sanoa, kun ei tunne. Itselläni on yksi naispuoleinen ystävä. Tapaamme pari kolme kertaa vuodessa. Puhumme työ- ja perheasioista ym. Olemme molemmat naimisissa ja tutustuimme kymmenisen vuotta sitten lapsiin liittyvän toiminnan kautta. Kummankaan puoliso ei ole mustasukkaista sorttia eikä kyllä ole aihettakaan.

M

Heh. Hassua että mulla on vastaavanlainen miespuolinen ystävä, jonka kanssa ollaan säännöllisesti yhteydessä. Ihan voisin ihan tapaamisiakin ehdottaa, tosin kieltämättä lapselliselta tuntuisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Heh. Hassua että mulla on vastaavanlainen miespuolinen ystävä, jonka kanssa ollaan säännöllisesti yhteydessä. Ihan voisin ihan tapaamisiakin ehdottaa, tosin kieltämättä lapselliselta tuntuisi. Ap

Teepä häntä kukko tahi piirakka. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, kun ei tunne. Itselläni on yksi naispuoleinen ystävä. Tapaamme pari kolme kertaa vuodessa. Puhumme työ- ja perheasioista ym. Olemme molemmat naimisissa ja tutustuimme kymmenisen vuotta sitten lapsiin liittyvän toiminnan kautta. Kummankaan puoliso ei ole mustasukkaista sorttia eikä kyllä ole aihettakaan.

M

Niin siis olet ollut ihastunut häneen? 

Mikä sit lopetti sen ihastuksen? Onko mies itse mustasukkainen, miten pyhänä pitää puhelintaan?

Miten se yleensä suhtautuu jos puhut tunteistasi?

Jatkuva epäileminen on ikävää mutta mielestäni suhteessa pitäisi olla normaaleissa rajoissa uskaltaa vapaasti puhua tunteistaan ja peloistaan. 

Ja sillä on ero lähestytkö asiaa "stanan pska, mikset vaan voi kertoa" vs "musta tuntuu ja mua pelottaa asia x, voitko vähän selventää".

90 prosenttia näistä epäilyistä osuu oikeaan mutta itse sä miehesi tiedät parhaiten. Miten se suhtautuu jos ehdotat että haluaisit tutustua naiseen koska on kiva tuntea kumppanin ystävätkin?