"Taas kierrän kapakoita, jos et sä soita"

Miksi joillekuille ainoat vaihtoehdot elämässä on joko parisuhteessa eläminen tai jos parisuhdetta ei ole niin sitten kapakoiden kiertäminen / ryyppääminen? Ikään kuin se että on vain selvinpäin kotona yksin olisi jotain mahdotonta, jotain ei-elämää, jotain mitä ei voi edes käsittää. Musta tuntuu että ne joille nuo ovat ainoat vaihtoehdot, päätyvät lopulta ryyppäämään / kiertämään kapakoita myös parisuhteessa jos sellaiseen ajautuvat.