Runo työvuorosta sairaalassa

Kesällä hietsussa punervan meripötkylän kiimahuudon kuulin

"Nytkö Juliaa raiskotaan", niin pelkäsin ja rikastukset mielessäni luulin

Vaan ol kantapötkäleen tuo ääni ja sillä paljon ohraoltta alla

Siks horjuskella koitti ja katkokävellä, hiekalla niin polttavalla

Viel työvuorossani eläjän tuon tapasin, näyttämään sairaalaan kun änki

Palaneet jalkansa ol pahoin ja vanginneet spurgun kuin työhevosen länki

Tutkittiin ja hoidettiin ja tipallinen heinäkuu hänelle tietenkin koitti

Mut aamuyöstä ukon tuon pontikka suolaliemessä viimeisen kerran voitti