Kuinka jo muutaman vuoden ikäinen lapsi voi aavistaa, että hän ei halua koskaan lapsia?

Itsellä täsmälleen sama!  Ja nyt ikää 56 v. Aina tiennyt että ei lapsia enkä ole siihen seuraan hakeutunut jossa niitä pyörii.

Mä kyllä tykkäsin leikkiä nukeilla, mutta en muista koskaan haaveilleeni tai edes ajattelleeni, että "sitten kun minulla on lapsia". Haaveilin kyllä muun muassa lammasfarmista ala-asteella. Olen vapaaehtoisesti lapseton lastenhoitaja nykyään :)

Täällä yksi, 44 v. En kyllä tiennyt, etten halua, mutta aavistelin jotain. Kun ei tosiaan nuket kiinnostaneet yhtään. Yhdestä pidin hellästi huolta, mutta leikkiin valikoitui aina eläimet. Kotileikeissä serkkujen kanssa olin ihan avuton. 

En silti jäänyt ihan tarkoituksella lapsettomaksi. Terveyshaasteita, leskeytyminen nuorella iällä, näin se vaan meni. Tässä kohtaa elämää totean, että parempi kun tämä tapahtui minulle, kun en niin erityisesti olisi perhe-elämää ja lapsia hinkunutkaan. Hoidettavia omaisia on perhepiirissä joka tapauksessa, ja heitä hoidan mielelläni, niin pitkään kun kotona pärjäävät.

Joo, äiti kyllä pettyi. Mutta pääsi asiasta yli ennen kuolemaansa. Oli sentään veljen toimesta lapsenlapsia liuta.

En koskaan kuvitellut itselleni puolisoa ja lapsia. Haaveilin elämästä, jossa voisin tehdä kaikkea sitä, mitä lapsena isossa perheessä en saanut. Niin vain kävi, että kumppani löytyi 14 vuotiaana, rakastuin ja lapsia tuli yhteensä 4. Nyt lapset ovat jo aikuisia la iloitsen kovasti heistä kaikista, samoin puolisosta ja lapsenlapsista. 

Ei. Leikit on eri asia kuin oikea elämä. Pojat eivät yleensä perusta nukeista mutta silti suurin osa heistä toivoo tulevansa isäksi.

Kyllä jo 2-vuotiaskin tajuaa millainen riesa lapsi on.

Mun mielestä vauvat on supersöpöjä. Aina sylittelen ja hellittelen vaaveja, kun mahdollisuus tulee. En silti halua omia lapsia.