Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaa, kun olen paskaduunari enkä pysty
18.09.2025 |
parempaan. Haluaisin vain olla kotona, että kukaan ei näkisi eikä pystyisi haukkumaan. En muuta käykään kuin töissä, kaupassa ja salilla, mutta näissä kiusataan tavattomasti. Varsinkin töissä. En jaksaisi tätä koko loppuelämää.
Kommentit (14)
Ja siis ap, jos se ei selvinnyt viestin sisällöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoistu. Osaat varmaan jotain hyvin eli kehity siihen.
Leuka pystyyn💪. Ole ylpeä itsestäsi ja siitä mitä teet työksesi. Jokainen työ on tärkeä.
T. Nainen
Vierailija kirjoitti:
Erikoistu. Osaat varmaan jotain hyvin eli kehity siihen.
En osaa enkä jaksa opiskella. Yritin opiskella ICT-alaa, mutta en ymmärrä mistään mitään enkä jaksakaan enää edes oikein yrittää. Varmaan 40 voisi saada hyvän työpaikan, mutta mitä silloin enää voisi edes tehdä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi ei ole ohi 30-vuotiaana.
Ei olekaan. Se oli jo oikeastaan syntyessäni, mutta kyllä kaikki mahdollisuudet olivat lopullisesti ohi, kun täytin 25. Nyt olen 27.
ap
Vierailija kirjoitti:
Leuka pystyyn💪. Ole ylpeä itsestäsi ja siitä mitä teet työksesi. Jokainen työ on tärkeä.
T. Nainen
En ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ymmärrä mitä tuolla nainen asialla oli merkitystä? Pitääkö minunkin nyt laittaa, että T: Nainen?
Mitä työtä haluaisit tehdä mitä et nyt pysty tekemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä työtä haluaisit tehdä mitä et nyt pysty tekemään?
Haluaisin olla joku pilvipalvelutonttu, joka tienaa 8 tonnia kuussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ostaisin omakotitalon korvesta, tekisin etätöitä eikä kukaan enää koskaan näkisi minua tai kuulisi minusta mitään. Soittaisin pianoa, hoitaisin puutarhaa ja hankkisin 5 kissaa.
ap
Itsekin koin hyvin samoja tunteita ja hakkasin päätä seinään vuosia ja kipuilin epämukavassa työssä vailla suunnitelmaa asioiden parantumiseksi. Sitten lähdin 35 vuotiaana kohtalon/pakon saattelema opiskelemaan uutta alaa (tämäkin ihan amis-tasoa) ja silloinkin epävarmana oikeasti suunnasta. Mutta kyllä nyt voi todeta, että oli hyvä juttu hypätä tuntemattomaan ja haastaa itseään, kuitenkin sillä tavalla armollisena itselleen, että pienin askelin eteenpäin. Sekava kirjoitus tämä minun. Tsemppiä ap:lle.
Alue: Aihe vapaa
Olen kohta 30, että elämä onkin jo aikalailla ohi, mutta silti tässä on varmaan vielä yli 40 vuotta työtä edessä. Haluaisin vain olla rauhassa.