Velat, onko kaikilla teillä idioottikavereita ja -sukulaisia?
Vai mistä johtuvat ne aloitukset, joissa väitetään ympäristön jatkuvasti kyselevän, koska lapsia on tulossa? En tunne ketään! Minulla on ihan tavalliset hyvin kyttäytyvät vanhemmat, sisarukset, ystävät, tuttavat, naapurit ja työkaverit. Joukossamme ei keneltäkään intetä, koska niitä lapsia tulee tai miksi ei tule. Voisin lyödä veroa, että jos joku utelisi, hän olisi joku dementiasta kärsivä vanhus, jolla ei ole enää mitään hienotunteisuuden jarrua päällä. Kukaan normaali ei kysele. Velat antavat näillä aloituksillaan omituisen kuvan sosiaalisista ympäristöistään, tuntuvat olevan idioottien keskellä.
Kommentit (5)
Ilmeisesti. En kylläkään koe että utelijat olisivat muulla tavoin id iootteja. Ihan normaaleja työssäkäyviä ja elämässä pärjääviä ihmisiä. Paitsi yksi utelijatyökaveri joka on kyllä aivan täysi im b esilli joka tavalla.
Itsekään en ole törmännyt vastaavaan ja usein näitä juttuja täällä lukiessani miettinyt, että onko minulla oikeasti muka keskimääräistä fiksumpia ihmisiä ympärilläni, vai onko nuo aloitukset vain tarkoitushakuisia trollailuja.
Tämä velat vs. lapsiperheelliset on kuitenkin yksi tämän palstan lempivatkauksista, joissa ihmiset jaksavat toistaa vuodesta toiseen samat asiat. Ehkä tuollaisten aloitusten tekeminen saa aikaan jotain turvallisuuden kokemusta, kun voi keskittyä hetkeksi vääntämään samoja viestejä kuin aikaisemmin. Toimii vissiin samaan tapaan kuin näiden ns. lohtusarjojen katsominen.
Mulla on sama kokemus kuin sulla, ei ole mitään epäasiallista ikinä tivattu. Vai lasketaanko tähän anopin joskus vihjaillen kysytty "tuleeko teille lapsia", jotenkin toisin siis muotoili mutta kysymys oli pehmeä ja helppo. Mua ei oikeastaan edes haittaa jos lähipiiri haluaa tietää lapsisuunnitelmista, mutta mitä olen vaikka tahattomasti lapsettomilta kuullut, niin monesta tuo kysymys tuntuu niin pahalta, että parempi kun sitä ei kysytä,ainakaan missään kahvipöydässä.
Mutta! Ystäväni on vela ja häneltä taas olen nähnyt ihan tivattavan asiasta ja pahempaa. Äitinsä vetäisi marttyyriviitan päälle ja ihan oikeasti itki tekemättä jääneiden lastenlasten perään. Tilanteessa, josss esim minä lapsuuden naapurintyttö olin paikalla. Se oli tosi noloa kaikille..
Ei ole enää mutta on joskus ollut. Tosin en osannut nuorena valita seuraani hirveän fiksusti ja päädyin sosiaalisesti epäkypsien ja tökeröiden tyyppien, joiden mielestä oli hassua kiusata ja ärsyttää lapsijankkauksella, seuraan. Voin kuitenkin ihan hyvin kuvitella, että esimerkiksi joissain kovin sovinnaisissa (naisvaltaisissa) työyhteisöissä lastenhankintaa pidetään itsestäänselvyytenä, josta on lupa kysellä lapsettomilta työkavereilta. Kyllä melko monella on edelleen se asenne, että lapset kuuluvat elämään ja vasta äitiys tekee naisesta kokonaisen. Tätä ajattelutapaa on siirretty sukupolvelta toiselle ties kuinka pitkään eivätkä asenteet muutu vuodessa tai parissa.
Korjaus: hyvin käyttäytyvät. . .
Ap