Työelämä vie voimat

Mene työttömäksi

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Työelämää 30v takana ja tasan yksi työttömyyspäivä. Parikymmentä vuotta edessä. Järjellä ajateltuna pitäisi olla kiitollinen, kun on töitä. Irtisanoutua ei voi, koska pakko sitä rahaa on saada. Kuitenkin olen ihan väsynyt, että elämäni menee tähän. Ei mitään taukoja ikinä. Vuorotteluvapaan mahdollisuuskin on nyt sitten poistettu. Kuten sanottu, en oikeasti haluaisi olla työtön, mutta väsyneenä tulee mieleen, että miksi työt ei voi jakautua tasaisemmin? Miksi mun on koko elämäni käytettävä tähän, niin että omaan jaksamiseen ei ole koskaan aikaa, aina vaan työ, työ ja työ, ja osa saa olla välillä niin, että nukkuu hyvin ja jaksaa harrastaa, tavata ystäviä ja sukua yms.

Uusi normaali, ei mitään poikkeavaa. 

Entä yrittäminen. Jos aloittaa sen jo töissä ollessa ja vähentää tunteja. Johon voisi siirtyä myöhemmin kokonaan. Ja joustoajat. Ala rennompi ettei ole kiire.

vaihda duunipaikkaa parempaa. 

Kyllä, vaihtamalla paranee. Minullakin oli tilanne että "paperilla" kaikki oli hyvin, mutta organisaatiokulttuuri oli minulle täysin väärä ja vei kokonaan työmotivaation pois. Tein duunia ainoastaan hyvän palkan vuoksi ja minimipanoksin. SIlti sain täydet bonukset vuosittain ollen kateuskalenterissa useampanakin vuonna. 

Nyt olen uudessa työpaikassa pienemmällä palkalla, mutta henki on aivan eri, nyt on motivaatiota myös urakehitykseenkin. 

Vähensin työtunteja 20 tuntia neljässä viikossa. Olihan sillä negatiivisia taloudellisia vaikutuksia, mutta teki hyvää pääkopalle ja kropalle.