Aikuisten sosiaalisten taitojen puute
Moneilla miehellä/naisella kenellä on ongelmia löytää ihmissuhteita tai ongelmia sosiaalisissa taidoissa, on ollut ylisuojelevat vanhemma tai ankarat ja rajoittavat kotiolot. Lisäksi vanhemmilla on voinut olla olemattomat sosiaaliset taidot, eikä ymmärrystä yhteiskunnasta.
Lapsi ei ole kehittynyt itsenäiseksi tai saanut normaaleja sosiaalisia taitoja. Lasta on suojeltu liian paljon ulkopuoliselta maailmalta ja sen vaaroilta. Kasvatettu pumpulissa. Ei koske kaikkia, mutta suurta osaa.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Niin?
Keskustelun avaus. Siihen osallistutaan useammalla kuin yhdellä sanalla.
Totta. Osa pystyy lähtökohdistaan huolimatta opettelemaan näitä taitoja, mutta eivät kaikki.
Puhuin juuri tuttavani kanssa tästä kun hänestä tuntuu välillä ihan alienilta muiden ihmisten seurassa kun yrittää parhaansa mutta vastakaiku on sellaista, että joko hänellä on ihan papanat housuissa tai halveksuu tuttavaani.
Olemme tunteneet tosi kauan ja olemme olleet myös samassa työpaikassa, tiedän, että hän on tosi sosiaalinen ja tässä suhteessa lahjakas mutta onhan se mahdollisuus aina, että taidot ruostuvat. Mutta tulin kuitenkin siihen lopputulokseen kun mietin omaa elämääni, että enemmistö varsinkin suomalaisista vain ovat tosi rajottuneita sosiaalisuuden kanssa johtuen juuri siitä, että täällä jostain syystä "arvostetaan" hiljaisuutta vaikka jokatoinen tuntemani ihminen on valittanut tästä ettei suomalaiset puhu eikä pussaa. Ja nämä opit sitten menevät sukupolvelta sukupolvelle koska kaikki elämässä on opittua.
Tästä omalle kohdalleni tuli mielenkiintoinen tilanne kun itsekin olin tosi ujo ja sisäänpäin vetäytynyt nuorena. Syytin 100% itseäni, että olen kiusallinen ja sosiaalisesti muulin tasolla mutta aikuisena vasta tajusin, että dialogi on aina kahden ihmisen summa eikä voi syyttää vain itseään. Sitä sitten lähdin tutkimaan sekä viemään eteenpäin ja nyt en stressaa oli kyseessä sitten lapsuudenystävä, vanhempi tai täysin tuntematon auktoriteettihenkilö.
Mutta täysin samaa mieltä, nämä puutteet ja tilanteen hiljainen hyväksyminen ei ole mielestäni se onnellisin vaihtoehto ihmiselle, mutta ihminen tekee omat valintansa ja siinä se.
Sosiaaliset taidot opetellaan lapsena tai viimeistään nuorena. Jos sosiaaliset taidot ovat päälle kaksikymppisenä teinin tasolla, niin huonolta näyttää.
Moni sekoittaa sosiaaliset taidot ja puheliaisuuden. Puhelias ja ujostelematon ihminen yleensä löytää seuraa helposti, vaikka olisi sosiaalisilta taidoiltaan törppö, siis sellainen, joka tölvii muita. Jostain syystä sellaista kuitenkin siedetään aika hyvin.
Vaikeampaa voi olla ujoilla ja heillä, jotka ovat luonnostaan vähäpuheisia.
Hyvin osuu ainakin itseeni. Ylisuojelevat, todella uskonnolliset vanhemmat jotka rajoittivat lapsena kenen kanssa saan olla koska hui demoneita ja saatana yms, kavereista karsiutui pois mm. ne joilla oli jotakin pokemon tavaraa/vaatteita, eli lähes kaikki muut lapset pienessä kylässämme, pokemonit kun vanhemmistani ovat demoneita ja johtavat lapset harhapolulle.
Olen vasta aikuisena nyt 50, tullut diaknosoiduksi autismin kirjoille. Kun olin lapsi autismi määriteltiin vain vaikeimmille tapauksille. Muiden oli opittava pärjäämään ryhmässä.
50 vuotta olen yrittänyt ymmärtää ryhmädynamiikkaa, ilmeitä, ironiaa, sanattomia viestejä ja kerta toisensa jälkeen jäänyt ulkopuoliseksi.
Toisaalta on siinäkin ollut hyvät puolensa, että että on pakotettu toimimaan ryhmässä kerta toisensa jälkeen.
Valtava määrä stressiä ja vahvistusta nousi harteilta diagnoosin jälkeen. Vaikka tässä iässä osaa jo feikata aika hyvin sosiaalisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Moni sekoittaa sosiaaliset taidot ja puheliaisuuden. Puhelias ja ujostelematon ihminen yleensä löytää seuraa helposti, vaikka olisi sosiaalisilta taidoiltaan törppö, siis sellainen, joka tölvii muita. Jostain syystä sellaista kuitenkin siedetään aika hyvin.
Vaikeampaa voi olla ujoilla ja heillä, jotka ovat luonnostaan vähäpuheisia.
Ei sotke. Puhelias voi olla soisaalisesti huono. Se on itse asiassa pahempi asia kuin hiljainen ja sosiaalisesti taitamaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni sekoittaa sosiaaliset taidot ja puheliaisuuden. Puhelias ja ujostelematon ihminen yleensä löytää seuraa helposti, vaikka olisi sosiaalisilta taidoiltaan törppö, siis sellainen, joka tölvii muita. Jostain syystä sellaista kuitenkin siedetään aika hyvin.
Vaikeampaa voi olla ujoilla ja heillä, jotka ovat luonnostaan vähäpuheisia.
Ei sotke. Puhelias voi olla soisaalisesti huono. Se on itse asiassa pahempi asia kuin hiljainen ja sosiaalisesti taitamaton.
Sanotte molemmat saman asian eri sanoin.
Jälkimmäiselle kommentoijalle sanoisin että voi olla "pahempi asia", mutta kyllä se silti todennäköisesti löytää paljon enemmän ennen pitkää seuraa kuin hiljainen ja sosiaalisesti taitamaton. Ehkä sitten kaltaisiaan tai joille jostain muusta syystä törppöys on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni sekoittaa sosiaaliset taidot ja puheliaisuuden. Puhelias ja ujostelematon ihminen yleensä löytää seuraa helposti, vaikka olisi sosiaalisilta taidoiltaan törppö, siis sellainen, joka tölvii muita. Jostain syystä sellaista kuitenkin siedetään aika hyvin.
Vaikeampaa voi olla ujoilla ja heillä, jotka ovat luonnostaan vähäpuheisia.
Ei sotke. Puhelias voi olla soisaalisesti huono. Se on itse asiassa pahempi asia kuin hiljainen ja sosiaalisesti taitamaton.
Sanotte molemmat saman asian eri sanoin.
Jälkimmäiselle kommentoijalle sanoisin että voi olla "pahempi asia", mutta kyllä se silti todennäköisesti löytää paljon enemmän ennen pitkää seuraa kuin hiljainen ja sosiaalisesti taitamaton. Ehkä sitten kaltaisiaan tai joille jostain muusta syystä törppöys on ihan ok.
Voi löytää mutta löytää myös vihamiehiä. Tietysti kun on kavereita, niin ei se haittaa niin paljon. Yksinäisyys on huonompi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot opetellaan lapsena tai viimeistään nuorena. Jos sosiaaliset taidot ovat päälle kaksikymppisenä teinin tasolla, niin huonolta näyttää.
Huonolta millä tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot opetellaan lapsena tai viimeistään nuorena. Jos sosiaaliset taidot ovat päälle kaksikymppisenä teinin tasolla, niin huonolta näyttää.
Huonolta millä tavalla?
Huonolta siinä mielessä, että taitojen opettelu vanhemmiten on todella vaikeaa eikä kavereita enää löydy helposti. Kaverisuhteiden solmiminen on vuosi vuodelta vaikeampaa sosiaalisellekin saati sosiaalisesti kehittymättömälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot opetellaan lapsena tai viimeistään nuorena. Jos sosiaaliset taidot ovat päälle kaksikymppisenä teinin tasolla, niin huonolta näyttää.
Huonolta millä tavalla?
Huonolta siinä mielessä, että taitojen opettelu vanhemmiten on todella vaikeaa eikä kavereita enää löydy helposti. Kaverisuhteiden solmiminen on vuosi vuodelta vaikeampaa sosiaalisellekin saati sosiaalisesti kehittymättömälle.
Jos se on vaikeaa molemmille, niin samalla viivalla tuntuvat kuitenkin olevan sitten.
Hyvä näkökulma. Osa varmasti noin. Ylisuojelevuus etenkin sellaisena, ettei halua päästää irti lapsistaan ja tukea näiden itsenäistymistä, on vahingollista. Tyyliin 17-vuotiaan seurustelu on katastrofaalista jne.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Osa pystyy lähtökohdistaan huolimatta opettelemaan näitä taitoja, mutta eivät kaikki.
Ja tämän selittää se, että on sivistymättömiltäkin vanhemmiltaan perinyt sen verran älykkyyttä, että haluaa oppia asioita.
Sosiaalisia taitoja oppii aikuisenakin altistamalla itsensä sosiaalisille tilanteille. Useimmissa työpaikoissa ja koulutuksissa se on välttämätöntä.
Väitänkin, että nämä pillua miesvauvapistefissä vonkuvat tyypit on ainoita lapsia, jotka elää edelleen äitinsä nurkissa tai äidin holhoamina, niiden isä lähti aikoinaan syystä tai toisesta ja periytti pojalleen henkisen, sosiaalisen ja emotionaalisen laiskuuden.
Ei pidä ryhtyä mihinkään tekemisiin tällaisen incelin kanssa. Incel voi parantaa asemiaan opettelemalla käytöstapoja ja sivistämällä itseään. Ulkonäköä pystyy kohtentamaan jokainen, varsinkin sellainen, joka edellyttää muilta hyvää ulkonäköä. Jos vaatii muilta sitä mihin ei kykene itsekään, on pikkulapsen tasolla. Se on ihana piirre avuttomassa pikkulapsessa, mutta erittäin vastenmielistä aikuisessa.
Sosiaallinen älykkyys on sellainen millä pärjää tässä yhteiskunnassa todella pitkälle.
Se on sitä että kaupassa ei ole tiellä eikä liian lähellä kassa jonossa, talon rappukäytävässä käsittelee koiraa siten ettei se ammu ekana hissiin ja sieltä ulos. Lenkki polulla ei juosta toisen ohi ja sitten jäädään 3 metrin päähän kävelemään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot opetellaan lapsena tai viimeistään nuorena. Jos sosiaaliset taidot ovat päälle kaksikymppisenä teinin tasolla, niin huonolta näyttää.
Huonolta millä tavalla?
Sillä tavalla, että ne tyypit vaeltavat nelikymppisinä vauva.fihin vaatiman teinipillua, vaikkeivät osaa edes peseytyä, siivota, valmistaa hyvää ja terveellistä ruokaa, olla aktiivisia työnhaussa tai opiskelussa.
Se on aika vastenmielistä, että keski-ikäinen mies käyttäytyy kuin lapsi, ajattelee lapsen tavoin ja kiukuttelee kuin uhmaikäinen. Kts. Allu, Huoris ja M28.
Erittäin hyvä aloitus mutta kuinka ollakkaan tyypilliseen vauva.fi tapaan ketju on täynnä miesvihaa ja rasismia.
Niin?