Lue keskustelun säännöt.
En kuuntele enää yhdenkään yrittäjän itkua asiakaspulasta
13.09.2025 |
Menin eilen töiden jälkeen Helsingin keskustaan, ajatuksena kiertää kivijalkaliikkeitä. Olin liikkeellä noin kuuden aikaan. Muuten meni hyvin, mutta kaikki liikkeet olivat jo sulkeutuneet. Perjantai-iltana?! Silloinhan pitäisi olla ainakin seiskaan asti auki. Ulkomaillahan kaikki kaupat on iltamyöhään auki.
Asiakkaiden on vähän hankala ostaa mitään, kun liikkeet ovat kiinni. En ymmärrä.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ap:n oma työpäivä kestäisi perjantai-iltana seitsemään asti tai pidempään?
Eri. Ei olisi ongelmaa. Se kuuluisi silloin työnkuvaan ja mikäli se olisi täysin ylipääsemätöntä olisi vaihtoehtona työn lopettaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset yrittäjät ei tunnu tajuavan, että jotta puuhasta saisi elannon, siihen tulee sitoutua sataprosenttisesti. Se tarkoittaa mm. puhelimeen vastaamista myöhään illalla ja aikaisin aamulla, joustamista ostajan hyväksi loputtomiin sekä jatkuvaa lisätiedon hankkimista. Tulee verkostoitua, jotta voi ohjata asiakkaan eteenpäin (ja saada itsekin asiakkaita jotka on ohjattu muualta luoksesi), ylläpitää asiakassuhteita, ties mitä. Kuulostaa vaativalta, mutta jos tekee asiat oikein, mikään ei estä rahantuloa.
Nyky-yrittäjien möllöttäminen on kaukana bisneksen tekemisestä. Istutaan tiskin takana 9-17 passiivisina, oli kyse sitten kampaajasta tai myyjästä. Valitellaan kun ei käy asiakkaita ja annetaan negatiivisia haastatteluita paikallislehteen joissa nuristaan kuluista. Sitten kun ei kauppa käy, kirotaan kaikki.
(Ja joo, ulkomailla usein todellakin ollaan sen liiketilan lähistöllä koko päivä; asutaan yläkerrassa/lähellä
Ulkomailla sitä yrittäjyyttä eletään ja se on osa elämää hyvine ja huonoineen puolineen. Tyypillinen suomalainen yritttäjä taas hakee tekosyitä ulkopuolelta jos kauppa ei käy. Milloin vika on asiakkaissa milloin hallituksessa. Ymmärrän että yrittäminen on kovaa hommaa, mutta saa ainakin vapauden tehdä mitä huvittaa lakien puitteissa.
Onhan se tietysti ero olla yrittäjä miljoonakaupungissa kuin Suomessa. Asiakkaita on enemmän. Silti yrittäjyys perustuu kannattavuuteen. Jos se tuottaa tappiota on siitä luovuttava.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset yrittäjät ei tunnu tajuavan, että jotta puuhasta saisi elannon, siihen tulee sitoutua sataprosenttisesti. Se tarkoittaa mm. puhelimeen vastaamista myöhään illalla ja aikaisin aamulla, joustamista ostajan hyväksi loputtomiin sekä jatkuvaa lisätiedon hankkimista. Tulee verkostoitua, jotta voi ohjata asiakkaan eteenpäin (ja saada itsekin asiakkaita jotka on ohjattu muualta luoksesi), ylläpitää asiakassuhteita, ties mitä. Kuulostaa vaativalta, mutta jos tekee asiat oikein, mikään ei estä rahantuloa.
Nyky-yrittäjien möllöttäminen on kaukana bisneksen tekemisestä. Istutaan tiskin takana 9-17 passiivisina, oli kyse sitten kampaajasta tai myyjästä. Valitellaan kun ei käy asiakkaita ja annetaan negatiivisia haastatteluita paikallislehteen joissa nuristaan kuluista. Sitten kun ei kauppa käy, kirotaan kaikki.
(Ja joo, ulkomailla usein todellakin ollaan sen liiketilan lähistöllä koko päivä; asutaan yläkerrassa/lähellä
Totta joka sana. 24/7 puolisonsa kanssa työskentelevä yrittäjä. Tämä sopii meille. Ei varmaan kaikille mutta valintoja, valintoja.. Toimeen tullaan mainiosti.
Suomalaiset yrittäjät ei tunnu tajuavan, että jotta puuhasta saisi elannon, siihen tulee sitoutua sataprosenttisesti. Se tarkoittaa mm. puhelimeen vastaamista myöhään illalla ja aikaisin aamulla, joustamista ostajan hyväksi loputtomiin sekä jatkuvaa lisätiedon hankkimista. Tulee verkostoitua, jotta voi ohjata asiakkaan eteenpäin (ja saada itsekin asiakkaita jotka on ohjattu muualta luoksesi), ylläpitää asiakassuhteita, ties mitä. Kuulostaa vaativalta, mutta jos tekee asiat oikein, mikään ei estä rahantuloa.
Nyky-yrittäjien möllöttäminen on kaukana bisneksen tekemisestä. Istutaan tiskin takana 9-17 passiivisina, oli kyse sitten kampaajasta tai myyjästä. Valitellaan kun ei käy asiakkaita ja annetaan negatiivisia haastatteluita paikallislehteen joissa nuristaan kuluista. Sitten kun ei kauppa käy, kirotaan kaikki.
(Ja joo, ulkomailla usein todellakin ollaan sen liiketilan lähistöllä koko päivä; asutaan yläkerrassa/lähellä ja liiketilan ovi on auki käytännössä aina. Jos yrittäjä ei ole paikalla itse, tiskin takana istuva sukulainen kyllä hakee hänet paikalle pyynnöstä.)