Mitä kertoo ihmisestä se että osaa muunnella käsialaansa todella monenlaiseksi?

Välillä käsiala on kaunista eteenpäin kallistuvaa hienoa koukeroa, välillä matalaa ja viivamaista, välillä pyöreää pystyä tekstausta muistuttavaa, joskus liioitellun korkeat alkukirjaimet, j:t, k:t jne, välillä taaksepäin kallistuvaa lapsellista, joskus pientä, joskus isoa, kapeaa, leveää jne.



Ja olen kuullut siitä lähinnä negatiivista - itsestään epävarmat, päättämättömät ihmiset, joille ulkoiset seikat (kulissit) ovat tärkeitä ja joilla ei ole rohkeutta pitäytyä omassa tyylissään (tai paremminkin ei ole ollenkaan omaa tyyliä, koska kaikki apinoidaan muilta) vaihtelevat käsialaansa. Se, miltä teksti näyttää, on tärkeämpää kuin sisältö. Imartelevaa :)

Nimittäin olen aina ihmetellyt miten minulla ei ole " omaa" käsialaa. Kirjoitan melkein aina eritavalla, välillä pystyyn, välillä vinoon, erilaisilla kirjaimilla yms yms.



Pystyn myös matkimaan toisten käsialaa, myös " hienoja" käsialoja..

Puhun nimittäin itsestäni ;)

Ja en valitettavasti kyllä ole hyvä piirtämään! Mutta käsiala on siisti ja tasainen ja osaan muunnella sitä vaikka millä tavoin.

ap

Ai ja mitenkäs niin sitte? :D

Mun mielestä on varsin helppoa muunnella käsialaansa miten milloinkin mielialan mukaan!

AP

Piirtää en osaa, mutta kirjoitustani pystyn muuttamaan ihan minkälaiseksi haluan ja jo ala-asteella (!) väärensin vanhempieni allekirjoituksia huonosti menneisiin sanakokeisiin ja ne menivät aina täydestä (juu, en ole ylpeä tästä mutta kaukaista historiaa jo).