Lue keskustelun säännöt.
Työnhaku ja loputtomat torjunnat. Usko itseen horjuu pahasti.
09.09.2025 |
Olen ollut joitain kuukausia työttömänä, mulla on maisterin paperit, olen tehnyt asiantuntijatyötä. Haen oman alan hommiin, vähän eri alan hommiin, työvoimakoulutuksiin mistä pääsisi eri alan töihin. Koulutukseni on aika laaja-alainen, joten silläkin voi hakea tosi monenlaisiin paikkoihin. Teen paljon enemmän hakemuksia kuin mihin työkkäri velvoittaa.
Taas tuli sellainen sapluunasähköposti "Ikävä kyllä emme valinneet sinua jatkoon." Näitä on tullut jo kymmeniä. Yritän koko ajan motivoida itseäni ja pysyä aktiivisena, mutta työttömyys kun jatkuu ja mistään ei tule valonpilkahdustaskaan, niin alkaa olla vaikeaa. Ja joo, olen käynyt kaikki CV-koulutukset sun muut enkä vain makaa sohvalla. Teen ihan kaikkeni saadakseni töitä.
Miten te kestätte jatkuvat torjumiset? Tuntuu tosi pahalta.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Miten tsemppaatte itseänne jaksamaan? Huomaan että itsellä on alkanut vire laskea ihan tosissaan ja kaikki tuntuu turhalta. Edes haastatteluihin ei oikein tahdo päästä eikä mikään mene eteenpäin.
ap
Olen ollut kotona kohta 9kk. Irtisanominen yyteiden päätteeksi oli jo melkein helpotus, kun takana oli jo kolmen vuoden ajan kolmet yyteet joka vuosi, eikä kukaan ollut turvassa. Heti, kun jäin lomautetuksi (ja siitä 3kk myöhemmin suoraan irtisanotuksi) rakensin arjen, johon ei työ kuulu. Toki haen niitä pakollisia, mutta elämä ei pyöri sen ympärillä. Eri päiville on eri ohjelmat ja ilmoittauduin mm. Useille työväenopiston kursseille, kieliä ja liikuntaa. En edes identifioi enää itseäni työttömäksi, vaan olen kotona. Heti kun pääsen irtaantumaan, lähden Eurooppaa kiertelemään "töitä etsien" ja olen poissa niin kauan kun huvittaa. Ja juu, palaan Suomeen hetkeksi 3kk välein, jotta sosiaaliturva säilyy. Katsotaan tilannetta sitten uudelleen, jos työnantajilta alkaa löytymään maksuhalukkuutta, mutta niin kauan kun ei, en jää tänne mätänemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Miten tsemppaatte itseänne jaksamaan? Huomaan että itsellä on alkanut vire laskea ihan tosissaan ja kaikki tuntuu turhalta. Edes haastatteluihin ei oikein tahdo päästä eikä mikään mene eteenpäin.
ap
Sanoisin että jatka itsesi kehittämistä oman itsetunnon vahvistukseksi ja että on tekemistä, ulkoile. Jatka etsimistä ja hakemista, yritä uskoa hyvään ja jos toimeen tulee, olla surematta työn puutetta jos ei valituksi tule. Kurjalta se kyllä tuntuu välillä!
Viimeksi eilen sain itse vastausta että jollain toisella oli sitä ja tätä kokemusta, mitä itsellänikin on, ja mainitsin hakemuksessa, lukee cv:ssä, ja työtä osaisi kyllä hyvin koulutettu apinakin :D no ei sitten..
Eteenpäin..
Myöskin ajattelen olevani "between jobs" sen sijaan että TYÖTÖN. Siinä on enemmän toivoa ja mielestäni työttömistä on tehty viime vuosina kauheasti ilkeää propagandaa. En tiedä onko missään muualla sellaista halveksinta kampanjaa työttömiä kohtaan ollut kuin Suomessa. :D
Normaalit ihmiset kuitenki kai käsittää mitä se on ja jos on normaali empatiakyky eikä pissapäisyyttä muistaa sen mitä se on, silloinkin kun on töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin mennään eikä haeta! Rohkeasti kättelemään firman johtajaa ja katsot silmiin. Ilmoitat että voit ryhtyä hommiin vaikka heti
Milläs vuosikymmennellä sinä pälli oikein elät?
1960-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Töihin mennään eikä haeta! Rohkeasti kättelemään firman johtajaa ja katsot silmiin. Ilmoitat että voit ryhtyä hommiin vaikka heti
Näyttäisin tälle "hienolla neuvolle" alapeukkua jos voisi näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä samassa veneessä on moni.
Mä oon aikuisiällä vaihtanut alan duunariksi ja samassa suossa. Keväällä sain vuoden työttömyyden jälkeen eri alan kausityön ja se loppuu kohta. Uutta työtä ei ole näköpiirissä. Pienet verkostot on käyty läpi, ei mitään siellä. Pari työhakemusta omalle alalle tehty, yhteen rekryfirman haastatteluun pääsin. Siitä on jo viikko eikä ole kuulunut mitään, joten eipä tainnut jatkohaastatteluun päästä.
Se oli sitten siinä.
No ajatteles miten huonosti mulla on asiat. En ole mikään neropatti maisteri vaan ihan tavis tollero. Miten minä saisin töitä kun työnantajat ottaa jonkun neropatin ja sylkäisee vaan tyhmyreitä päin. Sulla on sentäs jotain toivoa koska olet selvästi älykäs. Mulla ei oo mitään toivoa koska olen heikkolahjainen. Enkä ole edes mikään seksipommi jotta voisin tehdä rahaa vaikka OF:ssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa unohtaa työnhakeminen koska se ei ole itsestä kiinni saako työtä. Se on täysin tuurista kiinni. Osaajia on paljon ja jos ei tule valituksi niin työpaikkkoja on vain liian vähän.
Joo, sain vain kiitos hakemuksestasi, ei tällä kertaa -viestejä jopa siivousfirmoista, vaikka olen ollut koko ajan töissä ja alalta kokemusta yli 10v. Palkkatoiveeni oli ehkä liian iso, kun enää en suostu alle 13 euroa tunti siivoamaan. Päätin tyytyä nykyiseen työpaikkaani, joka ailahtelevaista esimiestä lukuunottamatta on melko täydellinen.
No kun tätä tää nyt on. Ei pysty sanomaan mitään uutta tai edes rakentavaa, tilanne työmarkkinoilla on mikä on.