Monenlaista käytöstä voi unohtaa
Mutta joitain ei niin helposti. Vaikka kukaan ei ole enkeli käytökseltään, huonoja muistoja on esim. seuraavanlaisia.
Tulen päiväkodista kotiin n. 2-vuotiaan lapsen kanssa joka itkeskelee. Mies vihaisena ja hermostuneena tuskailee uuden tietokoneen asennuksen kanssa ja tiuskii: Laita lapsi toiseen huoneeseen ja tule auttamaan tässä asennuksessa! En jättänyt lasta itkemään, mutta annoin maitopullon, että rauhoittui. Mies ei ollenkaan huomioinut tilannetta vaan lähes aggressiivisesti hokee, tule auttamaan!
Kaikkein naurettavinta on, että jotkut ilmeisesti luulivat suhteessamme olleen ihan toisenlaisia riitoja ja ongelmia.
Vaikka olisi, niin itselleni ne oli juuri tuollaiset ne ikävimmät.
No jokaisella on huonot hetkensä ja no harm done. Toivottavasti ei hirveästi valheita ollut liikenteessä nimittäin sivukorvalla kuulin, että eräät tyypit huhilleet, että olisin jotenkin hysteerinen tai turhaan vihastuva ihminen ja huono ja kylmä äiti lapsille. . Hehheh. En osaisi kuvitellakaan, että kyseisessä tilanteessa olisin toiminut noin, vaikka kuinka olisin ollut pahalla päällä.
Totuus on tarua ihmeellisempää joskus. Riippuu tietenkin kertojasta, mitä kerrotaan ja mitä jätetään pois. Ikinä en ole käyttäytynyt täysin välinpitämättömästi omia lapsiami kohtaan, vaikka joskus tiiskimutkin heille ja yleensä ijan aiheesta.
Ja sitten tulee tokaisu: Et itsekään mikään äiti Teresa varmaan ole . Niin niin. Pitäisikö?