Milloin ja miten löysit oman juttusi?

Avioerosta päälle nelikymppisenä. Yhtäkkiä oli omaa aikaa ja uskallusta tutustua omaan itseen. Et säkään ole sisimmässäsi niin pelottava kuin kuvittelet, tee tutkimusmatka sisäänpäin ja se oma juttu löytyy kyllä. Eikä se heti löydy, kokeilet vaan kaikkea kiinnostavaa. Sekin lisää itsetuntemusta koko ajan.

Melkoinen harha taitaa olla tuo, että ihminen jonain päivänä kokee jonkin valaistumisen, ja löytää jonkin mystisen oman juttunsa. Ihan normaalia elämää olen elellyt kohta6-kymppiseksi, kasvatellut perheen ja elättänyt sen työlläni. 

Annetaan kaiken maailman 'hyviä' neuvoja. Ne tuskin kuitenkaan ovat käyttökelpoisia oma itsensä löytämisessä - jokaisella oma tie. Siis mikä tie konkreettisesti?

Minä kirjoitin omaelämänkerran noin viiden vuoden jaksoissa ja rakensin oman verkoston jonka olen perinyt jo isovanhemmiltani. Se tarkoittaa mahdollisimman paljon kaikkia ihmisiä jotka ovat verisukulaisiani ja heidän tuntemiaan ihmisiä. Sitten tein sukupuun MyHeritageen jne jne...

Tämä oli matka omaan itseeni ja tuli tosi turvallinen ja kiva olo kun olin tämän kaiken tehnyt. Tämä sitten jatkuu päiväkirjan pitämisellä.

Vähän vaille 40v. Oli tylsä sunnuntaiaamupäivä, ja päätin lähteä kattomaan, että millainen paikka se PowerPark on 😃

Hyvin harvalla tuttavapiirissäni on yhtä, koko elämää määrittävää omaa juttua. Itselläni on harvinainen ammatti, johon opiskelin parikymppisenä ja johon kuuluu oma pieni yhteisönsä. Silti nyt yli nelikymppisenä ja perheellisenä en ajattele itseäni vain työn kautta.

Arki menee työn, kodin ja harrastusten yhteensovittamisessa. Harrastukset ovat lähinnä liikuntaa, ja vaikka välillä on tavoitteellisempia kausia, liikkumisen tarkoitus on (vain) tuoda hyvää oloa ja jaksamista arkeen.

Minun juttuni on lukeminen, löysin sen jo lapsena. Sen ympäriltä sain ammatin ja löysin mieheni. Ystäviä on kertynyt ympäri maailmaa lukupiireistä ja nettikeskusteluista.