Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakkaudesta
22.09.2008 |
Mitä mieltä olette arvon palstailijat; jos kahden vuoden välein joudun miettimään itseni kipeäksi, että rakastanko oikeastaan miestäni vain en, tai onko jossain ehkä mies jota rakastaisin palavammin, niin onko se silloin rakkautta? Te jotka oikeasti voitte vuosien jälkeen sanoa rakastavanne, oletteko joutuneet miettimään tai kyseenalaistamaan omaa rakkauttanne? Joskus ajattelen, että vaikka mitä kriisejä ja vaikeuksia olisi elämässä ja parisuhteessa, niin ainakin se oma rakkaus olisi kuitenkin se, jota ei tarvitsisi epäillä.
En aio tehdä mitään elämääni koskevia suuria päätöksiä av-palstailijoiden mielipiteiden pohjalta, mutta ajattelinpa vaan kysyä mielipidettänne.
Kommentit (11)
olen aviossa mutta rakkauteni nykyistä miestäni kohtaan ei ole koskaan tuntunut tältä kuin nyt tunnen toista miestä kohtaan(nyt sentiedän, luulin rakkaudeksi mutta nyt tiedän mitä rakkaus on, tai luulen ainakin)...mun sydämeni sanoo että tämä toinen mies on se oikea, mutta entä jos olenkin väärässä....vai onko sydän väärässä?
Mitä teen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen mies siis tässäkin aina saa minut asiaa miettimään ja epäilemään.. pari vuotta sitten yksi ja nyt taas toinen mies joka pyörii päässä koko ajan ja saa mielenkiintoni omaan mieheen lopahtamaan täysin.
No, vaikka vastauksia ei kuulu, on mukava (?) tietää, että toiset painii samojen ongelmien kanssa. Asia on jotenkin niin arka, että en ystävienikään kanssa ole siitä paljoa puhunut - ainakaan niistä toisista miehistä.
ap
että onhan se kyllä niin, että elämä kuulema on liian lyhyt tuhlattavaksi johonkin mitä ei oikeastaan halua :( Rohkeus ei vaan tunnut vielä minulla ainakaan riittävän, mieheni kun sattuu olemaan kaikinpuolin erittäin hyvä isä, aviomies, mies, ihminen ja kaikkea mahdollista. Siis paras mahdollinen, mutta enhän minä tunnetta voi pakottaa.
ap
Millaista arki olisi tämän toisen miehen kanssa? Sitä ei voi tietää, voi vai kuvitella ja kuvitelmathan tietysti menevät sinne suuntaan kuin sinä haluat.
Tiedän mitä käyt läpi. Itsekin olen ollut rakastunut toiseen mieheen 1½v ja nyt alkaa tuntua siltä, että voin jättää tämän episodin taakseni... Ehkä... Täytyisi vaan jotenkin saada kakaistuksi tämä asia tiedoksi sille toiselle miehellekin...
mietin hyvinäkin aikoina, onko jossain olemassa joku, joka olisi vielä enemmän minulle tarkoitettu. Luulin, ettei olisi.
Erosimme, ja pian löysin elämäni rakkauden. Sen, joka joka ikinen päivä saa jalkani hyytelöksi ja hymyn huulilleni.
T.Ninim. onnellisesti naimisissa- einkä koskaan enää ole ajatellut koko asiaa mieheni tavattuani (että olisiko minulle joku muu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edellinen suhde kesti 10 vuotta ja kaksi lasta saatiin, koskaan ei tuntunut silta etta haluaisin menna esmes naimisiin!
Suhde loppui, tapasin uuden miehen ja yhteista taivalta 10 vuotta takana, naimisissa ollaan ja kaksi lasta siunaantunut ja edelleen tuo mies on se, joka sykahdyttaa! =)
Tietty on huonoja paivia, jolloin tuntuu etta vitsit, en jaksa enaan mutta aikas nopsaa tuo tunne menee sitten ohitse! Ikuna en ole miettinyt etta pitaisi erota, kun summaa plussat ja miinukset niin ehdottomasti plussat voittavat! =)
18 vuoden ajan kun ollaan kimpassa oltu, 17 siitä naimisissa. 4 lasta. Kyllä siinä painaa vähän isommat asiat kuin mun henkilökohtaiset fiilikset kulloinkin.
Itse olen miettinyt asian niin, että eniten kyse on siitä, miten haluaa sitoutua juuri tuohon ihmiseen. Ja mieluiten minä mieheni kanssa kaikki elämän kriisivaiheet käyn yhdessä läpi kuin kenenkään muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ette kai ole unohtaneet papin kysymystä : Tahdotko rakastaa tätä miestä myöta- ja vastoinkäymisissä?
Pappi ei kysynyt : rakastatko tänään?
...
Avioliitto (tai pitkä vakituinen parisuhde) on tahtotyötä! Mitään ei saa, jos ei anna kaikkeaan. Ja molempien pitää panostaa, muuten ei yhteiselosta tule mitään.
Tänä päivänä liian helposti luovutetaan siinä ajatuksessa, josko jostain löytyisi vielä sykähdyttävämpi, parempi, hauskempi, komeampi, varakkaampi, omistautuneempi.
t eräs jonka mies eräänä päivänä totesi vaan rakkauden loppuneen ja paineli elämästäni sen siliän tien.
että puolisoiden välillä säilyy ikuinen rakkaus. Olennaista taitaa olla se tahto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen niin että kun on naimisiin menty niin tässä ollaan ja jos/kun tulee ongelmia niin niistä selvitään. Menee varmasti vuodet hukkaan jos koko ajan miettii että löytyiskö vielä parempaa miestä!! Mitään palavaa tunnetta ei tule edes kaikille, eikä se vuosia kestä vaikka tulisikin.
Täydellistä miestä/naista ei löydä!
Kyllä se rakkaus on tahdosta kiinni ja vahvistuu vuosi vuodelta kun sitoutuu tosissaan!
että puolisoiden välillä säilyy ikuinen rakkaus. Olennaista taitaa olla se tahto.
Alue: Aihe vapaa
kun olen myös enemmän epäilijä. Ja ennemminkin tahdoin rakastaa kuin että rakastin (mies sitten teki temppuja etten enää edes tahtonut, mutta se on eri tarina.)
Itelleni nousi tippa linssiin kun yksi 60 v täti sanoi, täydellä tunteen palolla, että hän RAKASTAA (miestään) niin että jalat menee hyytelöksi kun vain ajattelee.
Tahtoisin kanssa sen varmuuden.