Muistatteko miten jännää oli aina lapsena kun otettiin eväät mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Lapsille tuo on elämys ja ei tarvitse mennä juurikaan pihaa kauemmas.

Muistan lapsuudesta eväsretket ja samoin matkoille, marjaan, pilkille jne.otettiin eväsleivät mukaan, äiti ne voipaperiin kääräisi.

Ihana äiti, aina muistoissa.

Meillä lapset pienenä tykkäsi siitäkin, että joskus viikonloppuna tehtiin peti olohuoneen lattialle. Syötiin jotain herkkua, luettiin kirjoja ja juteltiin taskulampun valossa. Heistä se oli jännää. "Ihan kuin ois retkellä". :D

Heinäpellolla ja niityillä oli aina eväät mukana.  Kahvikin tuli mukaan pannumyssyn alle, hyvin pysyi helteellä kuumana vaikka ei sitä pikkunassikoille annettu kun "kaula mustuu". Varmaankin jo heti kouluikäisenä sai sitten kahviakin, en tarkkaan muista.

Vierailija kirjoitti:

Äiti pakkasi minulle aina joka päivä kolmet eväät ja isoveli toi minulle sitten toiset kolmet eväät kotimatkaa varten. Ai että eväät on olleet minulle aina suuri intohimo.  M37 Unski

Selkeästi. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista mitään eväitä, syötiin kyllä aina ihan paikan päällä vaikka köyhiä oltiin. (70-luvulla syntynyt)

Olen eka vastaaja ja meillä eväät otettiin kun mentiin pilkille, marjaan, metsäretkelle. Ei liity varallisuuteen.

Tai voi olla että liittyykin. Kyllä tuo on taloudellisesti ajattelevan ihmisen valinta.

Ihan käytännön juttu. Ei pilkkipaikoilla ja metsässä ollut ravintoloita. :D

Kyllä ne mustikka, puolukka, makkaranpaisto  muurinpohjalettu reissuille edelleen otetaan.kahvit, kerma ja sokeri myös. 

Murtsikkapannu pieni mukaan ja taikina n 1.5 l. pulloon. Löytyy laavuja suomesta

Pannukakku ja hilloa maistuu sienimetsässä :)