En näe sukulaisia enää, koska aina kun näin tuli nämä kysymykset:

Kuulostaa tutulta :D Äitini ei kysy multa mitään muuta kuin oonko löytänyt työpaikkaa. Ja vastaus on aina sama: en ole.

Hyvä! Et menetä mitään. He menettävät.

(Minäkään en tapaa enää äitiäni, sillä en parantumattomaan syöpään sairastuttuani jaksanut vastata hänen kysymykseensä joko syöpähoito auttaa.)

Poikani ei halua olla tekemisissä isoäitinsä kanssa, koska isoäidille ei kelpaa hänen yötyöpaikkansa.

Olet mun serkku? Kukaan ei ole kysellyt häneltä tuollaisia, mutta silti hän valittaa, että aina kysytään.

Todellisuudessa on kysytty, että miten viihdyt Jyväskylässä, onko siellä vielä opiskelijoilla perinteiset tavat (ja sitten luetellaan, että mitkä), kävitkö kesällä festareilla jne. Hän vain kuulee asiat niin, että niihin on piilotettu töihinmeno ja seurustelu.

Vierailija kirjoitti:

Olet mun serkku? Kukaan ei ole kysellyt häneltä tuollaisia, mutta silti hän valittaa, että aina kysytään.

Todellisuudessa on kysytty, että miten viihdyt Jyväskylässä, onko siellä vielä opiskelijoilla perinteiset tavat (ja sitten luetellaan, että mitkä), kävitkö kesällä festareilla jne. Hän vain kuulee asiat niin, että niihin on piilotettu töihinmeno ja seurustelu.

En ole serkkusi. Multa kysytään kysymykset juuri siinä muodossa kuin ne tuohon aloitukseen kirjoitin.