Aaarhg! Ihmiset, jotka ilmoittavat " olemme juuri syöneet" kun tulevat kutsuttuna meille SYÖMÄÄN!!!

Oliskohan kyseessä alueellinen ominaisuus? Missä päin asut?

Paras on ehkä laittaa vähän sellaista tapas-tyylistä lajitelmaa esille ja joku hyvä jälkiruoka. Yleensä sitten ei haittaa kotiväkeäkään, vaikka ruoasta olisi hävinnyt vain kolme lehteä salaattia, tomaatti ja pala kinkkua.



Jälkiruokaa noi 50-60v kyllä yleensä syövät.

Kun kuitenkin aika harvat jaksavat nähdä nykyään sitä vaivaa, että laittavat oikein ruokaa vieraille (ainakin meidän tuttavapiirissä enemmän kahvitellaan), niin olisi kunnioittavaa vierailta ainakin tulla kohtuullisen nälkäisinä pöytään. :)

joillakin ihmisillä on lapsuuden jokin oraalinen vaihe häiriintynyt niin, että kokevat syömisen julkisesti hyvin perverssiksi.

Omassa kotonaan syövät kyllä ja mässyttävät ihan estoitta. Ei siis ole kyse siitä etteivät kehtaisi muiden edessä syödä.



Mutta opetettiinkohan tuon sukupolven ihmisille, että kylässä ei saa syödä paljoa tai " vaikuttaa nälkäiseltä" ? Ovat nimittäin köyhästä perheestä ja melko - hmmm- sivistymättömiä muutenkin. Ap

Vierailija:

Omassa kotonaan syövät kyllä ja mässyttävät ihan estoitta. Ei siis ole kyse siitä etteivät kehtaisi muiden edessä syödä.

Mutta opetettiinkohan tuon sukupolven ihmisille, että kylässä ei saa syödä paljoa tai " vaikuttaa nälkäiseltä" ? Ovat nimittäin köyhästä perheestä ja melko - hmmm- sivistymättömiä muutenkin. Ap

olet varmaan tutustunut entiseen anoppiini, hän on juuri tuollainen. Ja kyllä, ennenvanhaan piti syödä ennen kylään menoa, jotta ei olisi sitten nälkäinen.

Me ollaan useampaan otteeseen menty kylään ja huomattu sitten siellä, että onkin ihan kunnon ruoka ja kaikki. Luultu että mennään vaan kylään ja kahville. On se vähän noloa sitten, kun kotona justiin ollaan syöty eikä jaksa mitään...

Koko ajan voivottelee, että kaikki lihapalat ovat liian isoja yms. Kerran kun hän valitteli, että broilerin koipi on liian iso, vetäisin puukolla koiven puoliksi ja laitoin hänen lautaselleen toisen puolikkaan mitään sanomatta. Ja meillä on ihan perusruokaa aina ja joka kerta on salaattiakin tarjolla. Naisella on ilmeisesti vanhuusiän anoreksia. Sitten hän väittää vielä, että ei juuri koskaan syö lihaa, mutta aina kun olemme hänellä olleet kylässä, hänellä on tarjolla liharuokaa, ja mies sanoo, ettei ole koskaan syönyt mitään kasvisruokia äitinsä laittamana. Minä en ymmärrä miksi anopin pitää tehdä syömisestä niin hankalaa? Enää en edes leivo mitään kahvin kanssa tarjottavaksi, kun anoppi tulee kylään, koska en kestä niitä hysteerisiä kohtauksia lihottavien pullien vuoksi.

Pakkohan sitä on vieraille kuitenkin jotain tarjottavaa laittaa, ja onpa tosi kiva sitten kun heti tullessaan ilmoittavat, että ei ole sitten nälkä kun " juuri lähtiessä syötiin" ja ajomatkaa kuitenkin on sen parin tunnin verran... Paras oli kerran kun tulivat pojan synttäreille ja toivat oman eilisen täytekakunjämänsä mukanaan. Söivät sitten sitä, että mun leipoma kakku säästyisi muille vieraille. Eikä heidän jälkeensä ollut tulossa muita vieraita, kun tulivat muutenkin eri aikaan kuin muut joten olin leiponut siis ihan uuden kakun heitä varten.

Toki ruoan maistumista edesauttaa että olen keittiömestari ja ruokailijat jopa odottavat innolla mitä heille tarjoan.



Samoin lastenjuhliin tullaan mieluusti kun meillä saa erikoisuuksia joita muut lähipiirissä eivät osaa valmistaa. Annan reseptejä pyydettäessä mutta en tuputa.



Iloa on erityisesti tuottaneet jotkut henkilöt jotka ovat aiemmin olleet ihan kädettömiä keittiössä ja heillä on syttynyt innostus ruoan laittoon ja leipomiseen.

vaikka olenkin 70-luvulla syntynyt ihan normaali ihminen.



Jotenkin vaan en kehtaa kylässä " ahnehtia" ruokaa. Ehkä jäänyt lapsuudesta jotenkin sellainen tottumus, että kylässä ei ole sopivaa olla rohmu? Siksi ihan normaalikin syöminen tuntuu jotenkin hankalalta ja aina vähän nolottaa olla " toisten kattilalla" ...ihan outoa kyllä!



En tiedä pääseekö tuosta koskaan eroon. Siis vaikka tiedän että ruoka on leitettu myös minua varten, niin en kyllä vatsaani täyteen kehtaa syödä. Maistelen vähän ja vaikka kuinka tekisi mieli niin en ota lisää. Sanon, että on jo vatsa täynnä.



Tosi kumma ongelma...

on ihan pahinta laatua. Ottaa omat eväät matkaan kun ei kehtaa meidän ruokia syödä ;D

Omat on hänellä leivät ja pullat ja vaikka meillä olis aivan samaa laatua on hän tarkka että syö vain omiaan.

Aina ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa =s