Minkä ikäisenä päätit, ettet hanki lapsia?

Pari kymppisenä ja miehelle kerroin vadta naimisiin menon jälkeen kun se haaveili perheestä ja lapsista. Se ei olisi koskaan suostunut naimisiin ja luovuttamaan omaisuuttaan minun käyttöön jos en olisi sanonut haluavani lapsia. Onneksi se ei tajunnut vaatia avioehtoa niin nyt ero tulee sille kalliiksi kun saan puolet hänen omaisuudesta ja varallisuudesta

En ole erikseen päättänyt. Olen pikkulapsesta asti tiennyt että en halua äidiksi. En esim. Suostunut mistään hinnasta leikkimään mitään koti/nukke/äiti leikkejä. Ei vaan ole koskaan kiinnostanut vanhemmuus pätkääkään. Eli ei vaatinut mitään päätöstä, en vain halua. 

Olin noin 10-vuotias kun katsoin naapurin röllömahaista äitiä huutamassa pihalla tappeleville taikinanaamaisille kakaroilleen ja mietin että minä en kyllä ikinä rupea tuohon hommaan. N42

Tiesin jo pikkutyttönä, että en halua perustaa perhettä /saada lapsia. Se mielipide ei ole koskaan muuttunut. N47

En ole päättänyt, vaan se ajatus oli jotenkin selvä. Olin ehkä 8-vuotias, kun leikimme taloyhtiön pihalla muiden lasten kanssa kuningaskuntaa. Minun rooliksi tuli sattumalta kuningatar ja joku lykkäsi siinä sitten nuken kainalooni, että olisin muka juuri synnyttänyt prinssin valtakuntaan. Ai jumalauta että se leikki ahdisti, koska en sitä roolia halunnut. Mitään nukkeja tai nukkevaunuja ei kannattanut minulle hankkia, koska en niillä leikkinyt. Minulla ei ole pätkääkään hoivaviettiä. Meillä on suvussa paljon adhd:tä, autismia, aspergeriä, en kestä ylimääräisiä ääniä, jatkuvaa väninää yms, en vain kykenisi olemaan hyvä vanhempi. En ole hommannut itselleni diagnoosia, mutta oma isä on myöskin jokin diagnosoimaton adhd/asperger/autisti, niin hän on kauhea vanhempi ja sen verran näen minussa hänen piirteitä, että joo ei, pelastautukaa ken voi!

Päätin? Ihan olen kuule tiennyt aina etten halua lapsia. Ei siinä mitään päätöksiä tarvittu. 

20 -vuotiaana.

M53

7 vee kun päätin etten etten pakota ketään hiihtämään tai veisaamaan virsiä.

En tehnyt tuollaista päätöstä ikinä.Kun luin artikkelin naisesta, joka sai 4 lasta joskus 37-vuotiaasta ylöspäin, ajattelin että siinä vois olla sopiva stoori. 
No sain esikoisen 26-vuotiaana, hyvä homma. 3 sen jälkeen. Viimeisin 43-vuotiaana. 

Siinä vaiheessa kun 23v ärhäkkä munasarjasyöpä, lähti kohtu ja munasarjat torvineen roskikseen . 

Vierailija kirjoitti:

En tehnyt tuollaista päätöstä ikinä.Kun luin artikkelin naisesta, joka sai 4 lasta joskus 37-vuotiaasta ylöspäin, ajattelin että siinä vois olla sopiva stoori. 
No sain esikoisen 26-vuotiaana, hyvä homma. 3 sen jälkeen. Viimeisin 43-vuotiaana. 

Miten kommenttisi liittyy ketjun aiheeseen? 

Ei se mikään tietoinen päätös ollut, alle 5-vuotiaana vain jo vanhemmuus näytti, ja lapsuus tuntui niin hirveältä, etten käsitä, miksi kukaan sitä valitsisi. Ei ole lähes 40 vuodessa omalta osalta tuo tunne muuttunut, vaikka toki kasvettuani ymmärrän, että jotkut oikeasti haluavat tuollaisen elämän ja joillekin se voi olla hyväkin, ei ainaista helvettiä.

En edes muista tätä itse, mutta olen kuulemma sanonut seitsemänvuotiaana jollekin sukulaistädille, että minusta ei tule ikinä äitiä vaan teen mieluummin hauskoja asioita. Aikuisia kovasti nauratti lapsen jutut, mutta kanta ei ole missään vaiheessa muuttunut. N44

Minulle on ollut lapsesta asti selvää etten halua lapsia. En omaa minkäänlaista äiti-viettiä saatikka että olisin potenut mitään vauvakuumetta koskaan. Kolmikymppisenä lähinnä säälitti katsoa naapurin naista joka oli viimeisillään raskaana ja niin turvonneen näköinen kasvoista ja joka paikasta, sekä käveli niin hankalasti. Se vahvisti vaan tuntemuksia että ei ikinä.

N50