Yhteydenpito sisarukseen tuntuu velvollisuudelta.

Olemme täysin erilaisia ihmisiä, enkä ymmärrä heidän elämäänsä. On ihan kiva välillä jutella, mutta rehellisesti voisin elää loppuelämäni kuulematta hänestä yhtään mitään ja olisin ihan tyytyväinen. Välitän kyllä ja toivon kaikkea hyvää, mutta en vaan jaksaisi enää olla tekemisissä. Silti on kuitenkin vähän huono omatunto tästä, koska hän ilmeisesti haluaisi olla enemmänkin tekemisissä.