Kimmo pelkää joka päivä, milloin hän saa viimeisen soiton tuntemattomasta numerosta. Tämä on isän kirje tyttärelle, jonka elämää hallitsee h

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen jolla ei ole kokemusta vastaavanlaisista tilanteista kannattaa pitää suunsa supussa eikä tarjota "erinomaisia" ratkaisujaan tilanteeseen.

Hei nyt ollaan vauvapalstalla, eli täysin turha toivo 😁

Vierailija kirjoitti:

Aivan hirveää, kun jotkut ketjussa syyllistävät isää!

Toki lapsuuden kasvuympäristö vaikuttaa siihen, miten lapsi kehittyy, ja pärjää elämässä. Päihdeongelma voi kuitenkin tulla myös ns. hyvän perheen lapselle. Joskus se yksi kokeilukerta riittää. Niitäkin on, jotka aloittavat vasta aikuisena, esim. juomaan.

Lapsen persoona, ts. geenit, ja myös ystäväpiiri vaikuttavat myös asiaan. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät ole niitä superäitejä ja isejä, jotka omistautuvat 110% tukemaan ja tsemppaamaan, terapoimaan haurasta lasta. Eikä sekään aina riitä. Esim. (koulu)kiusaaminen voi ajaa lapsen väärään porukkaan, jengiytymään, kun lopultakin löytää kavereita, jotka hyväksyvät

Saman perheen lapsista joistakin voi tulla pärjääjiä, joistakin päihde/mt-ongelmisia.  

Ja edelleen, ongelma on siinä, että auttamalla, korjaamalla ongelmia, yms. vain mahdollistat käytön jatkumisen koska käyttäjällä itsellään on kivaa aineiden kanssa ja ongelmiakaan ei ole joten miksi lopettaa?

On kyllä ihan eri asia maksaa h-velkoja ja ostaa ruokakassi silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen fakta on, että "kimmo" vaan pitkittää tyttärensä ongelmia tuolla jatkuvalla auttamisella.

Toinen surullinen fakta on, ettei tässä kohtaa voida sanoa onko olemassa mitään hyvää lopputulosta, vaikka mitä tekisi. 

Todennäköisesti hän pitkittää tyttärensä elämää. Ja no, siinä mielessä ongelmiakin. Pelkkää kärsimystähän narkomaanin elämä on.

 

Aika moni (ei tietenkään kaikki) on myös ajautunut huumeiden pariin siksi, että kukaan ei tunnu välittävän heistä eikä kuulevan heitä. Ei perhe, ei kaverit, ei yhteiskunta.. Media maalaa tuomiopäivän näkyjä taukoamatta; sota uhkaa, rahat ja tuet loppuvat, ei ole töitä, ei ehkä asuntoakaan, nuorten naisten ja miesten välillä on ammottava kuilu, opiskelupaikkaa vaikea saada.

Kierre on valtava ja sen imu voimakas, ja ymmärrän, että monelle huumeet tuovat sen ainoan (hetkellisen) hyvän olon ja lohdun pilkahduksen, vaikka se pitemmällä tähtäyksellä vain kurjistaakin tilannetta. Suomi ei ole mikään hyvinvointivaltio, tämä on pahoinvointivaltio, jossa päättäjien toimesta viedään kaikki lohtu ja toivo, kun kaikki leikataan ja saksitaan pois. Herkimmät reagoivat tähän luonnollisesti voimakkaimmin. Maailman onnellisin valtio, jossa on maailman eniten masentuneita väkilukuun nähden. Mikä tässä ei täsmää?

Huumeongelma on ennen kaikkea yhteiskunnan ongelma, ja meidän kaikkien olisi hyvä lakata syyllistämästä huumeiden käyttäjiä. He jos ketkä tarvtsevat apuamme ja tukeamme. Omin voimin on kovin vaikeaa räpistellä ulos siitä suosta, kun ainoat, jotka eivät ylenkatso, ovat siellä samassa suossa räpiköivät.

Kaiken tämän keskellä muistutan, että on myös niitä huumeiden käyttäjiä, jotka ovat löytäneet tiensä ulos tuosta kurimuksesta. Heitä tulisi kuunnella, heidän neuvoistaan ottaa vaarin. Heillä on arvokkaimmat ajatukset ja kokemukset tilanteesta ja sitä myöten eniten jaettavaa niille, jotka vielä ovat koukussa. Tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan kuitenkin meidän kaikkien tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan hirveää, kun jotkut ketjussa syyllistävät isää!

Toki lapsuuden kasvuympäristö vaikuttaa siihen, miten lapsi kehittyy, ja pärjää elämässä. Päihdeongelma voi kuitenkin tulla myös ns. hyvän perheen lapselle. Joskus se yksi kokeilukerta riittää. Niitäkin on, jotka aloittavat vasta aikuisena, esim. juomaan.

Lapsen persoona, ts. geenit, ja myös ystäväpiiri vaikuttavat myös asiaan. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät ole niitä superäitejä ja isejä, jotka omistautuvat 110% tukemaan ja tsemppaamaan, terapoimaan haurasta lasta. Eikä sekään aina riitä. Esim. (koulu)kiusaaminen voi ajaa lapsen väärään porukkaan, jengiytymään, kun lopultakin löytää kavereita, jotka hyväksyvät

Saman perheen lapsista joistakin voi tulla pärjääjiä, joistakin päihde/mt-ongelmisia.  

Ja edelleen, ongelma on siinä, että auttamalla, korjaamalla o

"Käyttäjällä on kivaa aineiden kanssa--"

Ymmärrätkö mitä addiktio tarkoittaa? Addiktiosta riippumatta sitä ei ylläpidetä siksi että se olisi KIVAA. Näyttääkö se housuunsa paskonut juoppo siltä että elää elämänsä parasta aikaa?

"" Ja taas päästiin siihen että muiden vika.

Suomen päihdehuollossa muuten sosiaalitantat tarjoaa sitkeästi keinoja joiden onnistumisprosentti on jossain 5% tienoilla. Eli joka kahdeskymmenes hoidossa oleva saattaa lopettaa käytön. Kuulostaako toimivalta? Käytännössähän tuo hoitojakso vaan hoitaa käyttäjän takaisi terveempään kuntoon ja sitten laitoksesta ulos päästyä jatketaan käyttöä. ""

En kirjoituksellani vähätellyt oman valinnan merkitystä päihteiden käytön aloittamisen suhteen, vaan toin esiin tekijöitä, jotka vaikuttavat asiaan. Myöskään vanhempia ei voi suoraviivaisesti syyttää, koska kaikki ns. turvattoman lapsuuden kokeneet eivät päädy huumekoukkuun.

Todella harva lapsi/ nuori pystyy vastustamaan ryhmäpainetta. Itse pystyin sanomaan ei tilanteessa, jossa hyvän perheen lapsi, kaverini, vei minut kotibileisiin, jossa käytettiin aineita. Olin ainoa, joka kieltäytyi, ja minua haukuttiin nynnyksi, pelkuriksi ja ylimieliseksi. Lähdin pois. Vartti sen jälkeen sinne oli soitettu poliisit, naapurien taholta.

Olen todella rikkinäisestä perheestä, turvaton lapsuus. Joku muu tekijä, kuin se, antoi minulle voiman vastustaa ryhmän painetta. Siksi en pidä siitä, että vanhempia syyllistetään kaikesta. Nimenomaan oma valinta on tärkein, ja myös geenit ohjaavat sitä, miten kukin valitsee. 

Terv. Se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan hirveää, kun jotkut ketjussa syyllistävät isää!

Toki lapsuuden kasvuympäristö vaikuttaa siihen, miten lapsi kehittyy, ja pärjää elämässä. Päihdeongelma voi kuitenkin tulla myös ns. hyvän perheen lapselle. Joskus se yksi kokeilukerta riittää. Niitäkin on, jotka aloittavat vasta aikuisena, esim. juomaan.

Lapsen persoona, ts. geenit, ja myös ystäväpiiri vaikuttavat myös asiaan. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät ole niitä superäitejä ja isejä, jotka omistautuvat 110% tukemaan ja tsemppaamaan, terapoimaan haurasta lasta. Eikä sekään aina riitä. Esim. (koulu)kiusaaminen voi ajaa lapsen väärään porukkaan, jengiytymään, kun lopultakin löytää kavereita, jotka hyväksyvät

Saman perheen lapsista joistakin voi tulla pärjääjiä, joistakin päihde/mt-ongelmisia.  

Ja edelleen

"Käyttäjällä on kivaa aineiden kanssa--"

Ymmärrätkö mitä addiktio tarkoittaa? Addiktiosta riippumatta sitä ei ylläpidetä siksi että se olisi KIVAA. Näyttääkö se housuunsa paskonut juoppo siltä että elää elämänsä parasta aikaa?

Ymmärrän minä mitä addiktio tarkoittaa. Ja silti ainoa tunnettu toimiva tapa päästä irti aineista on se, että käyttäjä itse haluaa lopettaa, ja tuon perheen/sukulaisen/sosiaalitantan apu saa turhan usein aikaan täsmälleen päinvastaisen vaikutuksen eli käyttö jatkuu koska sitä käytännössä avustetaan eli ei ole tarvetta miettiä lopettamista.

Mikään määrä hysteeristä empatiaa ei tuota muuksi muuta, ja jos keksit jonkun muun toimivan tavan jolla käyttäjät onnistuu lopettamaan kuin sen että käyttäjä itse sitä haluaa niin ennustan että tulet hyvin rikkaaksi ja suosituksi tapasi vuoksi.