Anna vinkki uusperheelle talon etsintään pk-seudulta!

itse en osaa sanoa omista työmahdollisuuksistani esim. Riihimäen seudulla mitään.



Rakentaminen on meille vähän haasteellista, koska emme kumpikaan tiedä siitä riittävästi :/ Muutenhan se olisi yksi vaihtoehto.

Mutta jos todella haluatte nyt ostaa, niin miettikää tarvitseeko jokainen lapsi välttämättä sen oman huoneen. Esim jos miehen lapset eivät pysyvästi asu teillä, niin ehkä he voisivat jakaa huoneen silloin kun ovat teillä käymässä? Entä minkä ikäinen on oma lapsesi? Ehkä hän voisi jakaa huoneen tulevan vauvanne kanssa (sitten kun se vauva on vähän kasvanut :))? Näin ollen teille riittäisi 3 makkaria.



Kyllä asuinalue on tärkeä täällä pk-seudulla. Ei ole mieltä ylentävää jos joutuu etsiskelemään huumeruiskuja hiekkalaatikolta tai väistelemään kaikenmaailman hamppeja jollain rupusella ostarilla. Satsatkaa ennemmin alueeseen älkääkä tuijottako pelkästään neliöitä.

esim. seuraavat 5-6 vuotta ilman paineita muuttamisesta.



Se, että me alamme katsoa NYT asuntoa/taloa, ei tarkoita sitä, että me ostaisimme sellaisen huomenna, tai edes 3kk sisällä :)



Tämä on lähinnä mahdollisuuksien tarkastelua. Itse olen sellaisella alalla, että jos työpaikan suhteen ei ole turhan tarkka, työtä saa vaikka jo ensi viikoksi.



Toisaalta vanhemmillani on perheyritys, jos tiukka paikka tulee, voin mennä aina sinne (ja olla jopa hyödyksi).



Olemme etsineet mm. aso-asuntoa ja saaneet järjestysnumeron, mutta ainuttakaan vaihtoehtoa ei ole vielä tarjottu.



Asuntojen hinnat ovat toki nyt pilvissä, mutta itse vähän ajattelin sitä, että voisi toisella silmällä kärkkyä sopivia vaihtoehtoja ja yrittää tarjota törkeästi vain todella alakanttiin (vrt. pyydetty summa siis).



Niin, ja jos asumiskuluista puhutaan, mieluummin maksaisin niitä omasta talosta/asunnosta kuin oikeudesta asua - jolloin raha menee kuin pohjattomaan kaivoon.



Tässäpä näitä ajatuksia.

Ovatko vierailevat lapset teillä vuoroviikoin vai esim. viikonloppuisin?



Jos eivät ole niin usein, heille riittäisi varmasti yksi huone jaettuna, joka voisi olla muutoin työhuoneena tms. Muu huonemäärä sitten lasten mukaan. Minusta kaksi alle kouluikäistä voi mainiosti jakaa yhden huoneen vielä vahenmapnakin jos on tarvis, mutta jos on varaa, kannattaa tietysti ottaa omat huoneet.



Katsastaisin esim. vaihtoehdot, joissa varsinaisen asuinpinta-alan lisäksi on lisäneliöitä askarteluhuoneen tai asuinkelpoisen vintin tms. muodossa. Niitä tiloja voisi hyödyntää ' vieraslasten' kanssa, mutta myyntihinta saattaa olla paljon edullisempi kuin jos neliöt olisivat varsinaisissa asuinneliöissä.



Tuloja ja tarvetta kun miettii, niin Helsinki melkein jo tippuu pois ellei löydy jokin vähän vanhempi, sopivan kokoinen rivari. Espoossa vähän syrjäisemmiltä alueilta saattaisi löytyä, mutta realistisin olisi silti Vantaa. Joko vanhempi ei ihan ykkösalueilta tai sitten uudempi syrjäsiemmältä paikalta. Okt ei kuulosta hirveän realistiselta, mutta rivareista tai paritaloista saattaisi löytyä.



Lainan määrään en osaa ottaa kantaa, se kun riippuu täysin rahankäytöstä ylipäänsä. Mutta mitä enemmän lapset kasvavat, sitä enemmän heihin myös palaa rahaa :)

mun mielestä ne nyt on ihan itsestäänselvyyksiä. Minnekään Puksun aseman välittömään läheisyyteen me ei todellakaan haluta muuttaa, mutta mulle käy ihan hyvin todella moni asuinalue noin 30km päässä Hgistä.



Eikös lapsille ole järjestetty koulukuljetus, jos etäisyydet ovat tarpeeksi pitkät?

Aso on sijoituksena todella huono ja sinulla on pohjarahaa omaan.

Koulukyytien lisäksi he tarvitsevat ennenpitkää kyytejä kavereille, harrastuksiin, kaupungille. Moni on muuttanut palvelujen tuntumaan kun on kyllästynyt kuskaamiseen (joka on samalla melkoinen rahareikä).

Ja se koulumatka voi olla myös lyhyt, mutta vaarallinen, eikä siihen ole mitään kuljetusta.

meillä on vuoronumero ollut reilu 3kk kait, jostain tän vuoden alusta (tai viime vuoden lopusta?).



Tietty aso ei veisi ainakaan velkavankeuteen.



ap

Vierailija:

Ja se koulumatka voi olla myös lyhyt, mutta vaarallinen, eikä siihen ole mitään kuljetusta.

tai siis aluksi siinä on kapea maantie, myöhemmin kävelytie. Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitat. Itse olen keskikaupungin kasvattina tietyille vaaroille melko immuuni, koulumatkani oli ala-asteella 4km bussilla.

mutta siinä pitää mennä linja-autoaseman ohi ja ison väylän yli risteyksestä. Ja matkalla on myös huumehörhöjen lempimesta.



Itse kuljin aikoinani kaksi kilsaa maantien laitaa ja sitten bussilla, mutta se matka ei ollut ollenkaan näin mäntti.

Onko mahdollista että tarvitsette kaksi autoa, jos muutatte vaikka jonnekin Kirkkonummelle asumaan? Jokainen auto maksaa noin 400 euroa kuussa, joten se kannattaa kans ottaa huomioon.



Niin ja jos olette tekemässä lasta, niin siinäpä ei sun tuloja ole varmaan hyvään toviin juuri ollenkaan, joten jos ette miehen tuloilla pärjää ja lainaa on vaikka yli 200000, niin aika vaikeaan yhtälöön itsenne saatatte. Vai kerropa mulle miten selviätte vaikkapa 200000 euron lainasta, 2 aikuisen, 1-2 auton, 4 lapsen kuluista yhden aikuisen tuloilla?



Mitä noihin asumisneliöihin tulee, niin aika suureellisia on monen haaveet asuntojen suhteen nykyään, niissä on mielestäni menty jo aika paljon " yli" . Entisaikaan Kalliossa asui kokonaisia monilapsisia perheitä kaksioissa ja nyt kaksioon jos menee lapsiperhe, niin hyvä kun ei lastensuojeluilmoitusta tehdä. Meillä uusperhe ja kolmio (meillä kaksi " vakituisempaa" lasta ja pojan isän luona on kolmio myös ja heillä kolme etälasta. Meillä luultavasti me aikuiset jaetaan lapsen kanssa huone jossain vaiheessa (ihan kirjahyllyllä), tuolla etäkodissa taas on kolme lasta samassa huoneessa (eri sukupuolia, nuorimman ja vanhimman ikäero 4v).

Niin ja vielä kyselisin uudestaan niitä, että miten olette meinanneet laittaa omistussuhteet ja lainan?

tiedän, että ennenvanhaan on asuttu tosi ahtaasti ja ollaan viihdytty vaikka keittiössä siinä ulosvedettävässä sohvassa. Mutta mä en vain usko, että se meillä toimii, koska yksikään meistä ei ole valmis tinkimään neliöistä.



Mitään 200 neliön taloa emme ole havittelemassa, mutta 3 mh + k + oh on mulle henk kohtainen minimi, jota en haluaisi alittaa - eli suunnilleen sataan neliöön se vetää (reilu 90).



Mies asuu tällä hetkellä Espoossa asossa, joka on 2mh + oh + avokeittiö ja minä taas tooodella väljästi, isommassa asunnossa kuin mies. Hän ei vain tänne suostu muuttamaan, koska pelkää, että hänen lapset eivät viihtyisi.



Siispä katselemme yhteistä kämppää, koska kahdessa on tylsää asua.

jos ja kun menemme, teemme varmasti avioehdon, johtuen mm. siitä, että meillä on aika eriarvoisia perintöjä tulossa (= miehellä ei juuri lainkaan, itse tulen saamaan 2 asunto-osaketta Hgin keskustasta).



Itse olen kyllä ajatellut, että laina molempien nimiin + talo yhteiseksi.



Tämä asiahan on vasta mietinnässä, mitään ei ole vielä tehty, emmekä tosiaan edes asu yhdessä. Kaikkea vain pitää ajatella, siis minusta ainakin.

Tuo ahtaalla asuminen on kyllä hyvin yleistä nykyään. Itse tuolla aiemmissa vastauksissa kannustin hankkimaan tilaa laadusta luopumalla, koska säälittää nuo liian ahtaalla asuvat. Väärin on nykyaikana se, että tungetaan ahtaaseen tilaan asumaan, jotta saadaan keittiöön kirsikkalaminaattipinnat ja kylppäriin poreallas. Siis se ahtautumisen peruste on nykyaikana niin väärin esim. lapsia kohtaan, jotka tarvitsee myös omaa rauhaa. Toinen vanhempien väärä valinta on mielestäni sijainti, ei se tee yhtään sen autuummaksi, jos asuu Helsingin keskustasta rattikkamatkan päässä. Hieman kauempaa voi jopa olla ajallisesti lyhyempi matka.



Ihminen tarvitsee elintilaa (lapsetkin) ja sitä saa, jos on valmis luopumaan jostain muusta asunnon ominaisuudesta, esim. sijainti kauemmas Helsingistä, mikä ilmeisesti ap:llä on se ratkaisu.



Itse asuin Kalliossa 2 kuukautta yhden lapsen ja miehen kanssa 40 neliön asunnossa. Niissä ei ole siellä kaikissa edes suihkuja, mutta tässä onneksi oli. Joten tiedän, ettei se uhraus henkisesti kannata koko perheelle, että säästäisi rahaa/voisi asua lähellä keskustaa/saisi uutuudenkarhean asunnon suhteessa taas vastapainona olevaan asunnon kokoon. Onneksi oltiin vain 2 kk, kun etsittiin omaa ostettavaa asuntoa juuri maalta muuttaneina. Mutta jokaisella perheellä on oma arvojärjestyksensä ja jotkut ovat valmiita siihen ahtaaseen asumiseen. Mulle ainakin tuo kokemus riitti.

Alkuperäiselle sen verran, että miettikää tosiaan niitä avioliitto yms. kuvioita tarkkaan myös uusperheessä. Ne vaikuttavat paljon esim. kuolemantapauksessa. Samoin jos ajatustyötä ennakkoon haluaa tehdä, niin testamentilla voi välttää omaisuuden siirtymisen esim. exän taskuun. Uusperhekuviot on aika vaikeita taloudellisesti, siksi on hyvä pohtia tarkkaan etukäteen.



Mitä tälle ahtaasti hetken asuneelle sanoisin niin olisi taas se, että ihmisiä on taas tosi erilaisia ja arvomaailmoita kans. Meillä toinen kämppä yksiö ja ollaan aina sinne mahduttu oikein hyvin lapsen kanssa ja meinataan toisenkin kanssa mahtua. Ei ole ahdasta kyllä millään, kun siellä ei ole paljon maallista mammonaa. Ja mitä tuohon sijaintiin tulee, niin minulle esim. jossain pidemmässä matkassa asumminen olisi ihan kauhistus ihan vaan sen takia, että jos työmatkoihin menisi vaikka tunti suuntaansa ja sitten olisi hoidossa 1,5-vuotias pikkuinen, joka olisi joka päivä 10 tuntia hoidossa, niin minä ainakin kärsisin siitä ihan hirveästi verrattuna siihen, että olisi vaikka huoneen vähemmän tilaa. Jokaisella toki arvomaailmansa, kirsikka- ja marmoritasot sitten tietty ihan oma lukunsa.

hujakoilla kuin Hgin keskustassa, jonka läheisyydessä nyt asun. Esim. ensi kuussa aloitan työt ihan Sipoon sydämessä ja kotoani sinne ajaa noin tunnin verran. Jos asuisin Kehän tienoilla, voisin aina näppärästi porhaltaa puolta lyhyemmässä ajassa, ellen vieläkin nopeammin. Helsingin keskustan työtarjonta on itselleni melko vähäistä - tai ainakin vastaa työkokemustani aika huonosti.



Mies on töissä Kehä I välittömässä läheisyydessä, joten meillä molemmilla on suurimmalla todennäköisyyydellä lyhkäisemmät työmatkat, jos ei tarvitse ajaa keskustan läpi.



Olen aikaisemmin asunut pitkiä aikoja syrjäseudulla ja tottunut siihen, että työmatkat ovat siinä 20-40km yhteen suuntaan, mutta aikaa ei tarvitse varata kuin puolisen tuntia :/

Kyllä nämä asumisasiat ovat tosi hankalia! Jos miehellä olisi toisenlainen työ (ai niin, eikä niitä lapsia!), kaappaisin hänet oitis mukaani ja lähdettäisiin pohjoiseen. Siellä mulla olisi töitä + takuuvarmat etenemismahdollisuudet, toisin kuin e-suomessa. (Mutta kun miehellä on päinvastainen tilanne, niin...).



Vielä kiitos kaikille. Joudun poistumaan mm. lapseni hoitoon :)



ap

Matka ei ole tosiaankaan se joka ratkaisee vaan se, että mihin suuntaan ja mihin aikaan on sitä menossa. Esimerkiksi jos ajaa aamulla kehä ykköstä itään, niin se vetää hyvin, päinvastoin taas liikenne seisoo. Samaankin matkaan voi siis mennä kaksinkertainen aika riippuen ihan siitä, että kumpaan suuntaan on menossa.



Joskus vaan huvittaa itseä, kun jotkut kirkkonummelaiset tai porvoolaiset väittää että heiltä ajaa puolessa tunnissa Helsinkiin. Jos keskustaan meinaa arkena ajaa, niin väitän että melkoinen ajaja saa olla, me kun asutaan itse vajaan 10 km päässä ja tästäkään en uskaltaisi alle puolen tunnin luvata olevani Helsingin keskustassa esim. aamu yhdeksältä. Tietty jos keskellä päivää menee tai on menossakin vain Helsingin laitamille vaikka Vuosaareen, niin onhan se ihan eri juttu. Ihan pääkaupunkiseudun sisälläkin saa melkoisia työmatkoja aikaiseksi, jos kulkee vaikka Korsosta Kivenlahteen töissä. Mielestäni tämmöiset seikat puoltais kans sen suhteen, että sen työpaikan voisi etsiä ensin, jos ei ole nyt jo esim. lapsien koulunkäynnin takia pakko olla tietyllä alueella.