Onko outoa, etten ole tavannut vielä kumppanini vanhempia?
Kuinka nopeasti itse olette tavanneet appivanhempanne ja/tai kumppanin mahdolliset lapset?
Kommentit (24)
Kauanko olette seurustelleet?
Itse tapasin mieheni vanhemmat varmaan parin kuukauden kuluttua seurustelun alkamisesta.
Tapasin miehen vanhemmat esikoisen ristiäisissä, siinä vaiheessa olin asunut miehen kanssa noin 4 vuotta. Ei meillä ollut puolin tai toisin tarvetta tavata, etäisyyttä oli noin 150 km. Ihan mukavia ihmisiä, ei siinä mitään.
No minä kyllä pidän heitä appivanhempinani, vaikka emme ole naimisissa. Äitinikin kutsunut jo monta vuotta itseään hänen anopikseen. T:Ap
Vierailija kirjoitti:
8 vuotta. - Ap
No on outoa.
Mikä on pääasiallinen syy, ettette ole tavanneet?
Pari vuotta meni meillä. Miehen vanhemmat ovat aika tuomitsevia ja uskonnollisia, joten tällainen eronnut yh-äiti on heille kauhistus, vaikka ollaan miehen kanssa molemmat kohta viisikymppisiä.
Toivottavasti en tapaakaan, ovat näet kirkkomaan mullissa.
On outoa, jos vanhemmat ovat suunnilleen normaaleja ihmisiä. Miksei kumppani halua esitellä teitä?
Oltiin seurusteltu vuosi kun tapasin anopin, appiukon taas siitä vielä melkein 2v myöhemmin. Appivanhemmat asuvat Yhdysvalloissa, joten ei ihan joka vuosi päästä näkemään, mutta ollaan hyvää pataa ja pidetään yhteyttä.
Nelisen kuukautta meni. Puoliso sanoi silloin heti alkuun, ettei halua esitellä ennen kuin tietää että juttu on vakava.
Emme ole halunneet järjestää mitään uusperhekuvioita. Olen halunnut tarkoituksella pysyä taka-alalla.
Aiemmin olemme olleet jo tahoillamme naimisissa, sekä teini-ikäisiä lapsia edellisistä liitoista.
Tämä on aivan omaa huonoa itseluottamusta, etten halua mennä "toisten reviirille".
Mies kyllä näkee äitiäni ja lapsiani. Mitä pidempi aika on kulunut, sitä hankalampaa heidän tapaamisensa on.
Eikö mies ole halunnut esitellä teitä toisillenne? On kyllä outoa. Kun ei ole tavannut ihmistä oikeasti, niin sitähän alkaa kuvitella toisesta vaikka mitä, etenkin jos ongelmia uusperheasioissa tuleem
Seurustelet kumppanisi kanssa et hänen vanhempiensa. On tietenkin myönnettävä, että onhan tuo outoa vaan kukin tyylillään. Mitä se toisi lisää suhteeseen vaikka tapaisittekin?
Ei siinä mennyt kuin muutamia kuukausia ensimmäiseen tapaamiseen. Olin niin tyhmä, etten uskonut miehen varoituksia ja jarruttelu. Nyt jos voisin tehdä asiat oisin en olisi ikinä halunnut tavata miehen vanhempia ja sisaruksia. Ihan hirveää porukkaa.
Joskus voi olla parempi suojella itseään ja hyvinvointiaan.
Itse tiedän mieheni vanhempien olevan ihania. Aivan erilaiset taustat, mitä omilla vanhemmillani. Ovat jo sen verran iäkkäämpiäkin.
Ei ole vain tullut sopivaa tilaisuutta tavata heitä, ja tosiaan, mitä enemmän aikaa kuluu, sitä haastavampaa näkeminen on.
- Ap
Aiempi avioero johtui nimenomaan entisistä appivanhemmistani. Ex-anoppi oli kuin pahimmista painajaisistani.
Tästä syystä olen traumatisoitunut edelleen. Aliarvioin itseäni, ja olen hyvin introvertti ja sulkeutunut.
Tapasin muutaman viikon kuluttua seurustelun aloittamisesta.
No kyllä nyt viimeistään siinä vaiheessa, kun heistä tulee appivanhempia.