Olin 22, äiti sairasti ennen kuolemaansa syöpää lähes 8 vuotta. Yllätys kuolema ei ollut, ennemminkin äidin kannalta helpotus, kun oli niin sairas lopussa. Menin ehkä kuitenkin tuosta jollain tapaa lukkoon muutamaksi vuodeksi, mutta normi elämäni jatkui kyllä ongelmitta. Nyt kun äidin kuolemasta alkaa olla jo 30 vuotta, niin en osaa oikein enää kaivatakaan, äitihän ei ole ollut osa aikuiselämääni. Olin lapsena ihan äidin tyttö, mutta kyllä elämä kantoi eteenpäin. Äiti on aina äiti

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju