Rakastan miestäni, mutta kadun, että "tyydyin" häneen. (Rehellistä pohdintaa tulevaisuudesta)
Tämä on vaikea kirjoittaa, koska tunnen itseni kylmäksi ja laskelmoivaksi, mutta rehellisyys pakottaa.
Tapasin mieheni nuorena. Hän on maailman kiltein, luotettavin ja omistautunut isä meidän kahdelle lapsellemme. Hän tekee matalapalkkaista työtä, josta nauttii, eikä hänellä ole halua edetä urallaan. Minä olen perheemme pääasiallinen elättäjä ja se kunnianhimoisempi osapuoli.
Nuorempana ajattelin, että rakkaus voittaa kaiken ja että hänen pehmeät arvonsa ovat tärkeintä. Nyt, kun lapset kasvavat ja katselen ympärilleni, minua on alkanut kalvaa katkeruus ja syvä huoli.
Ystäväpiirissäni miehet ovat korkeissa asemissa. He avaavat ovia lapsilleen tavalla, johon meillä ei ole mahdollisuutta: heillä on verkostoja, he kustantavat kansainvälisiä kouluja ja tarjoavat elämäntyylin, joka luo turvaa epävarmassa maailmassa. Huomaan vertailevani lastemme lähtökohtia ja tunnen kateutta - en itseni, vaan heidän puolestaan.
Tuntuu, että tein strategisen virheen parinvalinnassa. Olisiko minun pitänyt valita kumppani, joka olisi voinut tarjota enemmän vaikutusvaltaa ja taloudellista turvaa - ei pelkästään emotionaalista tukea?
Onko väärin ajatella, että vaikka rakastan miestäni ihmisenä, hän ei ollut optimaalinen valinta, kun ajatellaan perheen pitkän aikavälin sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia? Tuntuu, että mieheni ambition puute rajoittaa nyt suoraan lastemme potentiaalia.
Kommentit (13)
Miksi tunget joka päivä tänne tämän saman provon vähän eri sanoilla?
Et ole nainen, olet mies joka yrittää "todistaa" että naiset eivät ikinä olisi onnellisia lempeän ja kiltin miehen kanssa vaan janoavat menestyjä-astronauttikirurgia.
Pertsa on tänään tuotteliaalla päällä.
Vierailija kirjoitti:
Taas uusi yritys Pertti.
👍
Vierailija kirjoitti:
Pertsa on tänään tuotteliaalla päällä.
Tämä. Paskaa pukkaa koko päivän.
Pertti, nyt se käsi pois housuista ja ulos elämään oikeaa elämää.
Tuttu tilanne. Kannattaa valita mies rikkaasta perheestä niin on mökit ja lomamatkat.
Eivätköhän lapset arvosta välittävää isää.
Varmaan sinäkin pystyisit parempaan? Ehket itsekään ole fantastisinta mitä voisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne. Kannattaa valita mies rikkaasta perheestä niin on mökit ja lomamatkat.
Tai Nainen...
Itselläni on varakas vaimo ja elelen hänen siivellään.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva mies, jolle tulee kohta kolmas korkeakoulututkinto valmiiksi. Toivottavasti saisin joskus palkkatöitäkin. Ilmaiseksi saa kyllä tehdä niin paljon kuin jaksaa.
Mielestäni pohdintasi on ihan reilua ja ymmärrettävää. Nuo ovat tärkeitä asioita ja sanon tämän vihattuna inkwell-ihmisenä. Olen neitsyt ja seurustelematon.
Tämä on kauheaa saivartelua, mutta mielestäni 'kunnianhimo' on parempi sana suomenkielisille kuin 'ambitio'.
Jaa, itse en tee mitään miehellä jolta ei saa henkistä tukea. Tuntuu, että menestyviä ja kylmiä miehiä on tarjolla vaikka kuinka, mutta empaattista miestä on vaikea löytää.
Miksi ajattelet että olisit voinut vaan valita rikkaan miehen? Entä jos he eivät olisi olleet kiinnostuneita sinusta? Mielestäni olet tehnyt aivan oikean valinnan. Miehesi on ihana ja empaattinen. Sitä lapset tarvitsevat paljon enemmän kuin kylmää bisnes isää jolle raha ja valta on ykkönen. Se on oikeasti todella kylmä ja välinpitämätön maailma. Siinä jää perheet miehelle toiseksi kun kyseessä on työ, rahan tekeminen ja valta. Tiedän tällaisia tapauksia. Niistä lapsista on kasvanut sisältä surullisia ja tyhjyyttä tuntevia aikuisia, joille kaikki on tuotu eteen. Ei ole uskoa itseensä ja omaan kykyynsä elää omillaan, lisäksi onnettomia ja yksinäisiä. Eli olet tehnyt aivan oikean valinnan. Sinun lapsistasi tulee just niitä elämässään pärjääviä hyviä ja empaattisia ihmisiä.
Kaikkea ei voi saada. Se mitä kuvittelet voivasi saada ei välttämättä olisi ollut se optimaalinen vaihtoehto vaan sinulle alkujaankin ulottumattomissa oleva täysin mahdoton vaihtoehto.
Taas uusi yritys Pertti.