Mikä auttaa luopumiseen, kun ei enää vauvoja
Kommentit (10)
En osaa sanoa, ap, lääkkeeksi muuta kuin että nauti niistä lapsistasi joita sinulla on!
Vierailija:
En osaa sanoa, ap, lääkkeeksi muuta kuin että nauti niistä lapsistasi joita sinulla on!
Ei kenenkään tuskia voi vertailla, mutta jotkut ei saa lapsia ollenkaan vaikka haluaisivat. Kaikki niin suhteellista.
sama ongelma täällä. Olen kohta 40 v. enkä tosiaan aio hankkia enempää lapsia. Vauvakuumeinen olen ollut ainakin 20 vuotta. Kai se täytyy ymmärtää, ettei meille tule enää lapsia, vaikka en millään haluaisi.
Olen alkanut hoivata kukkia. Eikö ole säälittävää? Vanhimmat lapseni ovat 12 v. joten toivottavasti menee vielä joitakin vuosia, ennenkuin niitä lapsenlapsia alkaa ilmaantua. Tulen sekoamaan riemusta.
Osa ongelmasta taitaa olla siinä, etten millään suostuisi ymmärtämään, että minun lastentekoaikani on ohi. Ikäkriisi painaa.
Taidan ottaa kummilapsen jostain " ambomaalta" , kai silläkin hoivavietti vähän helpottaa.
Jos se yhtään helpottaa, et ole yksin.
ootan innolla et saisin joskus lapsenlapsia,mut niitäkään ei oo aikoihin tulossa,ku lapset on 6.v ja 1.v
Ristiriitaiset on tunnelmat. Joskus se lastenteko kuitenkin on lopetettava, enkä tiedä haluanko välttämättä enää aloittaa alusta. Tähän on niin mota syytä, etten pysty niitä edes nyt erittelemään. Pelkään, ettei kroppa kestä, tai pää.
Aika aikaansa kutakin, mutta sittenkin...
Opiskelu. Uudet harrastukset. Eläimet tai siis eläinvauvat, niitä meille onkin kertynyt...koira..kissa..vuohia..lampaita..
Tee kaikkea sellaista, mitä voit tehdä nyt kun vihdoin ei ole enää vauvaa estämässä sitä. Listaa mitä kaikkea voitte perheen kanssa tehdä, kun ei enää ole vauvaa talossa.
Voih, vaikeaa se on, mutta joskus täytyy pikkulapsiperheajastakin luopua.
Esim. tehty sterilisaatio, jota ei aiota purkaa.
En ole ap ja en ole vinkunutkaan! Kerroin vain, että joskus lapsiluku on täynnä, jos siis ei ole lesta. Itsehän sen jokainen määrittää.
20 ja steriloitu monilapsisen perheen äiti
jotenkin nyt tuntuu kaihoisalta, mutta ajattelen että tämä vaihe elämästä on ohi, pikku hiljaa saan keskittyä enemmän itseeni ja muihin tavoitteisiin, mitä minulla on elämässä. Luulenpa että työpaikka lähtee vaihtoon. Lapsia " odotellessa" ei tuntunut niin tärkeältä, mutta nyt tuntuu, että tuo ammatillinen puoli on aika saada järjestykseen.