Isälläni todettiin alzheimer, ei tietenkään tajua sitä itse. Miten ottaa puheeksi
Unohtaa paljon asioita. Onko väärin sanoa, että kyllä tämä asia nyt menee näin ja näin, mutta et muista kun sulla on se alzheimer?
Asioita ei voi vain ohittaa ja myötäillä hänen juttujaan, koska asuu yksin ja hänen pitää jotenkin pärjätä siellä kotona. Se pilaantunut ruoka pitää heittää roskiin. Minä laitan lääkkeet dosettiin, koska itseltäsi saattaa joku unohtua tai mennä tuplaten. Ei, ei me mennä pankkiin sopimaan jotain asiaa kun se se soitto oli vaan joku huijaus. Ei, en tule tänään käymään, koska kävin jo aamupäivällä. Saako näihin perustella 'mutta et muista kun sulla on se alzheimer'?
Kommentit (17)
Voi sanoa, mutta ei se varmaan auta mitään kun sairaudentunto puuttuu. Sanot vaan noinn niin kuin kirjoititkin; oli huijaus/kävin jo kerran tänään jne. Onhan edunvalvonta-asiat kunnossa, valtuutus tehty? Pian voi olla aika hankkia kotihoidon apua, lääkeautomaatti yms.
Parempi on jos käytät sanaa muistisairaus. Sitä yleensä käyttää hoitohenkilökuntakin
täällä päin. Sairastuneen on helpompi ymmärtää se, kuin vieraskielinen sana.
Sairaudentunnottomalle on turha asiasta liiemmin puhua. Ei heillä omasta mielestään ole sairautta.
Turha tuota on jauhaa, alzheimeria. Myötäile. Katson, onko se pankki auki huomenna. Tänään en ehdi käymään, tulen huomenna sitten. Kurkkaan tänne jääkaappiisi, onko täällä ruokaa...oho tämä onkin mennyt vanhaksi. Katsotaas nämä lääkkeet järjestykseen, ettei tule vääriä lääkkeitä väärään aikaan. Jne jne. Tätä sitten toistat kerta toisensa jälkeen, mutta etpä myöskään nolaa tai syyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Parempi on jos käytät sanaa muistisairaus. Sitä yleensä käyttää hoitohenkilökuntakin
täällä päin. Sairastuneen on helpompi ymmärtää se, kuin vieraskielinen sana.
TIetää kylllä mikä alzheimer on, kun lähisukulaisella oli se myös
"Asioita ei voi vain ohittaa ja myötäillä hänen juttujaan, koska asuu yksin"
Miten ajattelit hänen oppivat uudet temput.
Nimenomaan, paras tapa on myötäillä, koska muutaman minuutin päästä hän ei muista koko asiaan.
Muistisairasta ei muistuteta muistamattomuudesta. Minun isällä alzheimer ja toistan samat asiat kerta toisensa kälkeen. Vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää mieltä. Ennen kaikkea lempeyttä ja rakkautta. Äiti toimii omaishoitajana, minä lomitan. Olen pitkän linjan hoitaja alalla.
Lopetat sen jauhamisen siitä, että "sinä et muista koska sinulla alzheimer". Sillä tyylillä hän lopulta muistaa vain, että sinä olet henkilö, joka aiheuttaa hänessä ahdistusta.
Äidilläni on alzheimer ja minä käyn kärsivällisesti hänen kanssaan useamman kerran läpi saman asian. Kerron siinä ensimmäisen kahvikupillisen aikana, että "Liisa on nyt 3v ja kyllä, puhuu jonkin verran ja kyllä, on päiväkodissa".
Ei ole mitään syytä huomauttaa, että minä juu4i sanoin, sinä et muista... Alzheimer ei parannu sillä, että ajetaan ihminen ahdistuksen partaalle.
Vierailija kirjoitti:
Lopetat sen jauhamisen siitä, että "sinä et muista koska sinulla alzheimer". Sillä tyylillä hän lopulta muistaa vain, että sinä olet henkilö, joka aiheuttaa hänessä ahdistusta.
Äidilläni on alzheimer ja minä käyn kärsivällisesti hänen kanssaan useamman kerran läpi saman asian. Kerron siinä ensimmäisen kahvikupillisen aikana, että "Liisa on nyt 3v ja kyllä, puhuu jonkin verran ja kyllä, on päiväkodissa".
Ei ole mitään syytä huomauttaa, että minä juu4i sanoin, sinä et muista... Alzheimer ei parannu sillä, että ajetaan ihminen ahdistuksen partaalle.
Siis kerron monta kertaa saman asian yhden kahvikupillisen aikana.
Että mitenkä mukamas ei olisi huomannut sairastumistaan?? Eihän se ala päivässä eikä parissa, ainakin itse tsekkailen jatkuvasti että onko muistamattomuutta arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat sen jauhamisen siitä, että "sinä et muista koska sinulla alzheimer". Sillä tyylillä hän lopulta muistaa vain, että sinä olet henkilö, joka aiheuttaa hänessä ahdistusta.
Äidilläni on alzheimer ja minä käyn kärsivällisesti hänen kanssaan useamman kerran läpi saman asian. Kerron siinä ensimmäisen kahvikupillisen aikana, että "Liisa on nyt 3v ja kyllä, puhuu jonkin verran ja kyllä, on päiväkodissa".
Ei ole mitään syytä huomauttaa, että minä juu4i sanoin, sinä et muista... Alzheimer ei parannu sillä, että ajetaan ihminen ahdistuksen partaalle.
Siis kerron monta kertaa saman asian yhden kahvikupillisen aikana.
Sitten kun olet jankuttanut vuosia samoja asioita omaisesi kanssa, olet valmis hyppäämään vaikka kaivoon että kaikki loppuisi....
Mene hänen kotiinsa sängyn alle piiloon ja huutele sieltä: "Alois on kylässä, Alois on kylässä." Kyllä isäsi alkaa vihdoin tajuta, ettei mikään ole entisellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat sen jauhamisen siitä, että "sinä et muista koska sinulla alzheimer". Sillä tyylillä hän lopulta muistaa vain, että sinä olet henkilö, joka aiheuttaa hänessä ahdistusta.
Äidilläni on alzheimer ja minä käyn kärsivällisesti hänen kanssaan useamman kerran läpi saman asian. Kerron siinä ensimmäisen kahvikupillisen aikana, että "Liisa on nyt 3v ja kyllä, puhuu jonkin verran ja kyllä, on päiväkodissa".
Ei ole mitään syytä huomauttaa, että minä juu4i sanoin, sinä et muista... Alzheimer ei parannu sillä, että ajetaan ihminen ahdistuksen partaalle.
Siis kerron monta kertaa saman asian yhden kahvikupillisen aikana.
Sitten kun olet jankuttanut vuosia samoja asioita omaisesi kanssa, olet valmis hyppäämään vaikka kaivoon että kaikki loppuisi....
Siihen ei ole ratkaisu jankuttaa, että "sinä et muista, sinulla on alzheimer". Hetken päästä hän kysyy samaa asiaan uudelleen ja jos vain jatkan jankuttamista alzheimerista, niin se saa hänet vain ahdistumaan turhaan. Ei hän pysty muistamaan vaikka kuinka siitä jankuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Että mitenkä mukamas ei olisi huomannut sairastumistaan?? Eihän se ala päivässä eikä parissa, ainakin itse tsekkailen jatkuvasti että onko muistamattomuutta arjessa.
Tiedätkö sinä mitä alzheimer tekee aivoille?
Vierailija kirjoitti:
Että mitenkä mukamas ei olisi huomannut sairastumistaan?? Eihän se ala päivässä eikä parissa, ainakin itse tsekkailen jatkuvasti että onko muistamattomuutta arjessa.
Ei kaikki huomaa. Äidilläni ei ole sairaudentuntoa vaan hänen mielestään minä olen jollain tapaa syypää siihen että hänellä sellainen diagnoosi on. Osa sairautta tuokin.
Ei tietenkään kannata Alzheimeria sairastavalle toitottaa, että hänellä on Alzheimer.
Jos hän on jo siinä tilassa, ettei oikein enää ymmärrystä ole ja kaikki samantien unohtuu, niin en höpöttäisi muistisairaudestakaan hänelle. Mitä se kannattaa.
No ihan ensimmäiseksi otat yhteyttä hyvinvointialueesi terveydenhuoltoon. Sieltä neuvotaan ja tarvittaessa kotihoito aluksi tulee auttamaan häntä. Riittävän pitkälle edenneen taudin myötä hänet laitetaan hoivakotiin. Dementikon kanssa puheet ovat jokseenkin yhtä tyhjän kanssa.