Olen jotenkin koukussa haikeuteen

Päivittäin mietin ja muistelen jotain mennyttä aikaa, hetkeä tai tapahtumaa. Lenkkeillessä katselen lapsuuden maisemia ja paikkoja joissa olen ollut, aina mieleen tulvii kaikkea ihanaa ja lämminhenkistä(aika tehnyt tehtävänsä ja luonut hopeareunukset vähän kaikelle) ja näistä tulee tavallaan hyvä mieli mutta samalla myös todella haikea ja surumielinen. Kaikki tuoksut, eri vuodenajat, jopa kärpässienistä tulee jotain muistoja mieleen kuinka kuljimme kerhoon tuota polkua pitkin ja minulla oli jalassa mielestäni ihanat syyskengät, joissa oli sienien kuvia. 

Asun yksin ja muutenkin olen melko yksinäinen ja tietyllä tapaa vähän myös erakkoluonteinen niin mietin että varmaan näillä osasyynsä tähän. Nykyhetkessä ei oikein ole "mitään", vaikka kuitenkin asiat on hyvin, on kiva työpaikka, opiskelen omaa osaamista kasvattaakseni, perheessä ja läheisillä asiat ihan hyvin. Silti elän tavallaan jossakin menneessä enkä osaa päästää siitä irti normaalilla tapaa. Tämä alkoi siis ehkä joku pari kolme vuotta sitten ja nyt olen 32v. Mietin myös voisiko tämä olla joku kolmenkympin vaihe, jossa mielessään käsittelee kaikkea. Onko jollain omia kokemuksia?