Teini puolustelee etä-isäänsä

Lapsen ei ikinä pidä joutua valitsemaan vanhempiensa välillä, älä vaadi edes sellaista. Aina kun haukut lapsille heidän isää, haukut todellisuudessa lasta itseään, koska hänessä on puolet isää. Ja täten lapsi lakkaa lopulta rakastamasta itseään. 

Katkera kilpailu suosiosta on myös typerää.

Älä vain mene tuollaista lapsillesi sanomaan. Tajuatko miten pahaa jälkeä se tekee lapsen itsetunnolle? "Ei teidän isänne ole koskaan mitään teille ostanut, eikä välittänyt pätkääkään jne."

Ymmärrätkö miten julmaa ja rikkovaa tuollainen on lapselle?

Kymmenen vuoden sisällä äijä on ollut niin pahasti alkoholisoitunut, että on asunut sillan alla. Aika kova suoritus päästä sieltä pois ja saada työpaikka, jonka palkasta pystyy maksamaan 400e/kk elareita.

Mistä sinä nyt oikeasti olet katkera? Harmittaako sinua, että exäsi on päässyt jaloilleen ja saanut lapsiinsa jonkinlaiset välit?

Vierailija kirjoitti:

Niin, isä nyt yrittää. Olisiko parempi että ryyppäisi vieläkin ja olisi rappiolla? 

Olisi paljon parempi kun silloin lapset olisi automaattisesti minun puolella eikä isänsä niin minä en enää pysty haukkumaan niin helposti kun kaikki tarinat ei mene enää läpi suoriltaan.

AP

Vierailija kirjoitti:

Paskat yrittää. Ei ole kertaakaan kysynyt minulta mitä lapsille kuuluu! Ei kertaakaan. Ei hoida pyöriä, mopoa, harrastuksia. Ei kuskaa minnekään. Ei kysy onko talvivaatteita. Ei kysy miten koulussa menee.. ei osallistu paskan vertaa. 

 

Ap

Kai nyt lapsilta kysyy. En minä olisi tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Lapsi on nyt oikeassa, halusit tai et !!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

No ei tässä terapeuttia tarvitakkaan. Taitaa olla niin, että lapsensa hylänneet täällä puolustelee eksääni. 

 

Minä vaan odotan, että teini hoksaa, kuka on ollut heidän lähellä kun he ovat apua tarvinneet ja olleet lapsia. Ja teinejä ja sitten vielä aikuisia. Uskon, että se päivä vielä koittaa. 

 

Ei ole trolli vaan totisinta totta. 

 

Ap

Kyllä he tietävät, että sinä olet heidät kasvattanut ja olet parhaasi yrittänyt. Lapsille tilanne ei ole kuitenkaan mikään valintakysymys, että äiti vai isä. Lapset haluavat muodostaa suhteen molempiin vanhempiinsa. Vaikka isä ei ole pystynytkään huolehtimaan heistä lapsuudessaan, lapsi kaipaa molempia vanhempia ja on valmis tyytymään todella vähäänkin toisen vanhemman osalta kunhan vaan suhde säilyy. 

Muista, että lasten välittäminen isästä ei ole sinulta pois. Jos se on raha, joka sinussa herättää epäreiluuden tunteita, niin on totta, että on epäreilua että olet joutunut maksamaan enemmän kuin heidän isänsä. Lapset eivät kuitenkaan punnitse vanhempiaan rahan kautta, vaan isän antama 20 e voi symboloida puuttunutta läsnäoloa ja välittämistä. 

Ap, sun ja isän ero on sinä, että isä ei hauku sinua, mutta sinä haukut isää. Lapsi huomaa heti, että isän kanssa on parempi olla, kun saa olla ilman jatkuvaa haukkumista. Kasva aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, isä nyt yrittää. Olisiko parempi että ryyppäisi vieläkin ja olisi rappiolla? 

Olisi paljon parempi kun silloin lapset olisi automaattisesti minun puolella eikä isänsä niin minä en enää pysty haukkumaan niin helposti kun kaikki tarinat ei mene enää läpi suoriltaan.

AP

Ei lasten kuulu olla toisen puolella toista vastaa. Ne menee rikki siitä.

Elämä on epäreilua tavalla tai toisella. Nuori on oikeassa: isä yrittää. Isä on käynyt katkaisussa, löytänyt työpaikan ja uuden suhteen. Jopa suhteen, jossa "äitipuoli" haluaa olla tekemisissä lapsipuoltensa kanssa. Teini toivoo epätoivoisesti lapsen lojaliteetilla, että isä jatkaisi hyvää kulkuaan.

Teini rakastaa teitä molempia. Se isän 20 euroa on vahvempi kuin sinulta tuhat viisikymppistä. Se on vahvempi siksi, koska isältä tulee niin vähän. Se 20 euroa saa teinin uskomaan isään, ja koska puolet hänestä on isästään, niin se 20 euroa saa hänet uskomaan itseensä ja elämään.

Miksi sun pitää sanoa isästä rumasti? Miksi et voi sanoa, että sepäs hyvä juttu, kun hän kertoo parikymppisestä? Se, että kehuisit isää, merkitsisi lapselle paljon enemmän kuin antamasi bensaraha.

Miksi lapsi ei kehu sua? No, oletko kertonut  että kaipaat kehuja ja kannustusta? Oletko kertonut  että välillä tuntuu epäoikeudenmukaiselta kantaa koko huoltotaakkaa harteillasi? Sun tärkeimpiä tehtäviä on saada lapselle hyvä itsetunto. Lapsesi ei saa sitä, jos haukut häntä. Kyllä häntä, koska puolet hänestä on hänen isästään. Lisäksi lapsesi on Teini, ja siksi olisin ylpeä, että hän yrittää ymmärtää edes yhtä vanhempaansa. Myös tästä voisit kehua lastasi: hän on kokenut kovia, mutta silti hän löytää hyvää toisesta.

Aikuisten elämässä menee niin  että se joka on terve, päihteistä vapaa, pystyy töihin, tekemään vastuunsa jne tekee kaiken sen, vaikka muut aikuiset eivät tekisi. Epäoikeudenmukaista, tyhmää jne, mutta näin yhteiskunta, perheet pysyvät edes jossain tolkussa kasassa.

Ymmärrän kyllä tunteesi lähivanhempana. Mun lasten isä tapaa lapsiaan vain pari kertaa vuodessa. Syitä tähän en halua edes miettiä. Silti olen pyrkinyt siihen, että isästä ei puhuta pahaa ( siis ihan totuuksia) ja hänen pieniäkin hyviä tekoja arvostetaan. Kyllä noi mun muksut tietää, kuka ne on hoitanut ja kuka niille on lähes kaiken maksanut. 

Tärkeimpänä sanon sulle: isän alkoholismi on suurin kipu lapsesi elämässä. Miksi lisäisit kipua kertomasta isästään ilkeitä totuuksia, jotka eivät helpota lapsesi identiteetin muodostamisessa? Miksi et sen sijaan kerro hyviä asioita? Jotain hyvää varmasti oli, kun hänen kanssaan teit kaksi lasta.

Pura sydämesi muualla. Koskaan et omasta aloitteestasi saa sanoa isästä pahaa. Jos lapsi kysyy  voit vastata, muuten et.

Eroperheiden ensimmäinen sääntö on : Älä koskaan sano pahaa sanaa toisesta vanhemmasta lapsen kuullen, koska se satuttaa lasta.

Lapsella ärsyttää, harmittaa ja nolottaa se ettei isä huolehdi enempää. Älä lyö lyötyä. Hiljaa hyvää tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, isä nyt yrittää. Olisiko parempi että ryyppäisi vieläkin ja olisi rappiolla? 

Olisi paljon parempi kun silloin lapset olisi automaattisesti minun puolella eikä isänsä niin minä en enää pysty haukkumaan niin helposti kun kaikki tarinat ei mene enää läpi suoriltaan.

AP

Mitä ihmeen puolia tässä on? Tässä ei pitäisi olla kuin lasten puoli: mahdollisimman paljon rakastavia aikuisia lasten ympärillä. Jos isä pystyy elareihin, parin tunnin tapaamisiin ja parikymppiseen, niin parasta on, että hän tekee edes sen. Kun taas sinä kykenet miljoonakertaiseen panostukseen isään nähden, niin tottakai teet sen  koska kykenet siihen ihan vain siksi, koska rakastat lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

No ei tässä terapeuttia tarvitakkaan. Taitaa olla niin, että lapsensa hylänneet täällä puolustelee eksääni. 

 

Minä vaan odotan, että teini hoksaa, kuka on ollut heidän lähellä kun he ovat apua tarvinneet ja olleet lapsia. Ja teinejä ja sitten vielä aikuisia. Uskon, että se päivä vielä koittaa. 

 

Ei ole trolli vaan totisinta totta. 

 

Ap

No terapeutti täällä vastaa sinulle silti. 

Pahinta mitä voit tehdä lapsellesi, on haukkua hänen kuultensa hänen isäänsä. Lapset näkevät kyllä mitä sinä teet heidän hyväkseen. Isä on kuitenkin heidän isänsä, jonka jälkeläisiä lapsesi ovat. Lapselle on luontaista ajatella vanhemmista hyvää ja joskus etävanhempi pysyy heidän mielissään "puhtoisena". Kun pystyt iloitsemaan pienistä asioista, joita isä lasten eteen tekee, ja pidät mölyt mahassa niistä asioista, jotka ärsyttävät sinua, lapsesi pystyy arvostamaan sinua. Jos haukut lasten isää, haukut tavallaan samalla lasta, joka on isän suora jälkeläinen. Tottakai se ärsyttää lasta. Teet lapsillesi parhaimman palveluksen, kun annat heille mahdollisuuden ajatella hyvää molemmista vanhemmista. Se olisi lapsen myönteisen psyykkisen kehityksen kannalta paras lahja: saada turvallisesti rakastaa molempia vanhempiaan. Vanhemmuus ei ole kilpailu. 

Lapsiasi ehkä harmittaa se, että jätit heidän isän noin vain. 

Se oli kaatokännissä kotona, mutta jos ze oli muuten hyvä isä? 

Lapset ajattelevat, että se joutui sillan alle sen takia, että sinä et huolehtinut hänestä. 

Lapset saattoivat olla isästään huolissaan, kun tiesivät isänsä kunnon. 

(Mun äiti on raitis, mutta sai aivovamman onnettomuudessa ja alkoi käyttäytyä todella kummallisesti meidän elämä oli kaoottista. Onneksi isäni oli tukena. Äitini uhkaili monen kertaan tap pavansa itsensä tai muuttavansa pois. Riehui kotona usein. Pelkäsin todella paljon, sillä pelkäsin hänen muuttavan pois ja sitten tap pavan itsensä, kun kukaan ei katso perään. Olisi ollut mulle aivan kauheaa, jos isäni olisi jättänyt sekaisin olevan puolisonsa. Kului varmaan 10 vuotta ennen kuin äitini pääsi raiteilleen. Rauhoittavat lääkkeet on 3 krt/pvä. Vakava masennus. Nyt kuitenkin pärjäilee melkein normaalisti.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, isä nyt yrittää. Olisiko parempi että ryyppäisi vieläkin ja olisi rappiolla? 

Olisi paljon parempi kun silloin lapset olisi automaattisesti minun puolella eikä isänsä niin minä en enää pysty haukkumaan niin helposti kun kaikki tarinat ei mene enää läpi suoriltaan.

AP

Voi herran tähden, sinäkö tosiaan haluaisit että lapsesi inhoaisivat isäänsä? Lasten ei kuulu olla kummankaan vanhemman puolella, eikä osallistua vanhempien riitoihin. Sen sijaan heillä on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisit lastesi puolesta onnellinen, kun ex-miehesi on päässyt jaloilleen ja pystyy edes jollain lailla osallistumaan lasten elämään.