Kihlasormuksen hinta

Ei ole.

Emännälle ostin parikymmentä vuotta sitten noin 1000 euron kihlasormuksen, tyytyväinen vielä tänäkin päivänä.

Omani maksoi aikoinaan 4 500e, vihkisormus 900e, olen ollut tyytyväinen.

Mitä kalliimpi sormus ja häät, sitä nopeammin myös ero.

Suomessa kihlasormuksen hinta on kolmen kuukauden palkka.

Eikä ole USAssakaan. 

Suomessa on tapana ostaa kihlasormukseksi se tavallinen rinkula ja vihkisormukseksi kalliimpi.

Minä haluaisin sellaisen, mitä uskaltaa käyttää. Eli max 200 euroa.

Oikeesti? Sormuksen hinnallako se rakkauden määrä mitataan? Ja sitten täällä ulistaan, että miten pinnallisia ihmiset ovat.

450e maksoin aikanaan ja miehen sormus oli kalliimpi. Oma oli tarjouksesta

N34

Miten niin konservatiivisempia? Nimenomaan ison rahan laittaminen sormuksiin (ja ylipäätään näyttävä kosminen jne) on mielestäni konservatiivista verrattuna halpoihin sormuksiin tai siihen, ettei mennä kihloihin tai naimisiin lainkaan.

Meil oli jotkut 100 eur ohuet rinkulat. Myöhemmin mies ostanu upean vihkisormuksen timanteilla. Alkuperäinen vihkisormus oli parilla pienellä kivellä.

Vierailija kirjoitti:

Meil oli jotkut 100 eur ohuet rinkulat. Myöhemmin mies ostanu upean vihkisormuksen timanteilla. Alkuperäinen vihkisormus oli parilla pienellä kivellä.

Ei se myöhemmin ostettu ole mikään vihkisormus. Vihkisormus on se, mikä pujotetaan sormeen vihkitilaisuudessa.

11 vuotta sitten maksoin molemmista kihlasormuksista 50e. Hyvin on avioliitto kestäny 10 vuotta. Ei sillä sormuksen arvolla ole väliä. Pääasia, että rakastaa.

Suomessa ja etenkin palstalla ajatellaan että kallis sormus ja/tai isot häät=pikainen avioero. Ei sormusta tai halpa hopeasormus+vihkiminen ruokatunnilla=kestävä liitto.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ja etenkin palstalla ajatellaan että kallis sormus ja/tai isot häät=pikainen avioero. Ei sormusta tai halpa hopeasormus+vihkiminen ruokatunnilla=kestävä liitto.

Saidat lohduttavat tuolla kuvittelulla itseään.

Suomessa perinteisesti kihlasormus on yksinkertainen eikä siinä ole yleensä timantteja (toisin kuin vihkisormuksessa). Jenkeissä taas korufirmat ovat lobanneet raivokkaasti sitä, että kihlasormuksen kuuluu olla näyttävä isolla timantilla ja vihkisormus sitten se yksinkertainen lisäys. 

Tottakai sormukseen voi upottaa rahaa niin paljon kuin haluaa, mutta pohjoismainen perinne se ei ole. Ainoa ns. wanhankansan vaatimus kihlasormukselle minkä olen kuullut on että sormuksen on oltava kultaa, hopea on pehmeä ja heikko materiaali ja mummuni joskus sanoi että "hopeakihlat eivät kestä sormuksenkaan vertaa". Ainakin hänen seudullaan hopeaista kihlasormusta on pidetty siis merkkinä siitä että kosinnan kanssa ei olla tosissaan. 

Nykyään tietysti materiaaleissa on paljon valinnanvaraa ja hopeaseoksetkin kestävät paremmin säännöllisellä huoltamisella. 

Itse pitäisin pröystäilevän kallista kihlasormusta rahvaanomaisena ja pinnallisena. Enemmän arvostaisin laatua ja kotimaista muotoilua. 

Miksi ihmeessä laittaa rahaa kihlajaissormukseen kun kuitenkin tulee vielä vihkisormus? Tähän päälle vielä ettei kosintaan välttämättä suostuta. Turhaa hommaa jolla ei ole mitään tekemistä tunteiden kanssa, taas vain näyttämisen tarvetta.

Kihlasormus mahdollisimman halvalla, vihki sormukseen voi sitten panostaa

Vierailija kirjoitti:

Miten niin konservatiivisempia? Nimenomaan ison rahan laittaminen sormuksiin (ja ylipäätään näyttävä kosminen jne) on mielestäni konservatiivista verrattuna halpoihin sormuksiin tai siihen, ettei mennä kihloihin tai naimisiin lainkaan.

Itse laittaisin sen pari, muutama tuhatta mitä ikinä oikeasti laadukkaisiin sormuksiin meneekään ja loput useat tuhannet käyttäisin mielummin johonkin muuhun, vaikka häämatkaan tai asuntoon. Mutta jos se ei ole konservatiivista niin jokainen tavallaan. Kai.