Miten ihmeessä pystyn eroon (läheisriippuvuus)
Suhdetta takana 3 vuotta. Mies ei kykene sitoutuvaan parisuhteeseen ja tässä on nyt hengattu etäsuhteessa ja tunnen itseni kynnysmatoksi. Mies välttelevää kiintymystyyppiä, haluaa elää kuin sinkku ja minä olen tärkeysjärjestyksessä hännillä. Silti väittää rakastavansa eikä ole halunnut erota. On aina onnistunut puhumaan minut takaisin, ja itse rakastan häntä paljon.
Mutta olen onneton. Haluan enemmän yhteistä aikaa, rakkaudentunnetta..nyt kaikki yhteenkuuluvuus puuttuu.
Tiedostan että olen läheisriippuvainen ja hän etäisellä käytöksellään ruokkii sitä. Suhde kiertää kehää ahdistuksesta, hylätyksi tulon tunteista hetkittäisiin parempiin vaiheisiin.
En voi hyvin. Eilen päätin että nyt saa riittää, mutta miten ihmeessä pysyn päätöksessä kun hän taas soittaa ja esittää ihanaa...
Olen eropäätöksestä rikki mutta rikki olen hänen kanssaankin. Tuntuu ettei tästä ole poispääsyä.
Kommentit (2)
Pikku hiljalleen. Paras päätös oli kuitenkin. Kipeätä tekin mutta päätin vain uskaltaa vaikka kauhistutti.
Ei ole mitään järkeä jäädä tuollaiseen suhteeseen.
En ole ap, mutta kertokaa te, jotka olette kokeneet eron joka tuntuu kuolemalta, miten olette selvinneet? Toinen läheisriippuvainen vaikeassa elämäntilanteessa.