Uskonko miehen parannukseen? Pettämisestä kyse.
Mies on jo kaksi kertaa jäänyt kiinni pettämisestä. Ensimmäisen kerran jälkeen annoin anteeksi ja meillä meni hyvin viitisen vuotta. Kaksi kuukautta sitten mies kärähti toisen kerran ja pakotin hänet muuttamaan pois kotoa. Mies soittelee koko ajan, rukoilee anteeksiantoa ja sanoo todella nyt muuttuvansa. Appivanhemmat ja omat vanhempani syyllistävät minua, kun olen viemässä lapsilta hyvän isän. Tuntuu, että olisi helpointa ottaa mies takaisin. En vain tiedä, miten voin enää ikinä luottaa häneen. Oma itsekunnioituskin on aivan hukassa.
Kommentit (12)
ekalla kertaa voi luottaa parannukseen jos ei ole todisteita päinvastaisesta. Tokalla kertaa taas parannuksesta pitäisi olla jotain todisteita, muutakin kuin miehen sana.
VOit toki silti ottaa miehen takaisin, teet vain selväksi itsellesi (ja hänelle) että varsinaista luottamusta ei ole, se pitää ansaita. Tai sitten että teillä on tästä eteenpäin vapaa suhde ja myös sinä teet mitä huvittaa.
mä en antais edes ekaa pettämistä varman anteex, mutta että 2 kertaa (jo) jäänyt kiinni.. en ottais taks.. parempia löytyy.. sanokoon anopit ja apet vaikka mitä... eihän ne elä sun elämää...
tuu..
EI pikaisiä päätöksiä, että joo muuta vaan takasin..
Hiljaa hyvä tulee, siinä mieskin tajuaa mitä on menettää perhe.
(samaan laivaan osunut kaverini käräytti miehen). Minua kyllä riivaa ajatus siitä, että mies on pettänyt useamminkin kuin on jäänyt kiinni.
Ap
Huolehtii varmaan aikaisempaa paremmin, että ei jää kiinni. Et kai usko, että pettämiskertoja on vain nuo todistetut kaksi. Niin huonosti ei kukaan osaa jälkiään peitellä, ellei sitten halua jäädä kiinni.
Mies siis kaikella todennäköisyydellä jatkaa pettämistä. Sinun vaihtoehtosi ovat siten, että jatkat suhdetta ja hyväksyt pettämisen tai lopetat suhteen, jolloin sinun ei enää tarvitse asiasta välittää. Älä kuitenkaan sorru uskottelemaan itsellesi, että ei se nyt enää petä. Se tie ei johda muuta kuin itsetunnon rippeidenkin menetykseen.
Älä missään tapauksessa tee ratkaisuja muiden painostuksen takia. Kyllä se on lapsillekin parasta, että vanhemmilla on hyvä olla toistensa kanssa. Et varmaan halua lapsillesi kannettavaksi sitä taakkaa, että äiti uhrasi oman onnellisuutensa ja elämänsä heidän takiaan? Sen kokeneena voin sanoa, että tosi pahalta tuntuu edelleen näin aikuisena ja myös lapsena " tunsin" sen, vaikka en olisi ehkä osannut sanoiksi pukea. Toivon, että oma äitini olisi uskaltanut tehdä toisenlaisen ratkaisun.
Millaista miehen roolimallia he haluavat antaa lapsenlapsilleen, että on " ok" pettää ja että naisen täytyy antaa kaikkia sietää ja kestää??
VOIMIA paljon sulle lähetän. Toivottavasti sulla on joku ystävä, jonka kanssa puhua tästä myös. Haluan uskoa ihmiseen, ja ymmärrän että sulla on vaikea tilanne koska sinäkin haluaisit uskoa. Silti, valitettavan usein pettäminen on sellainen asia, että jos siihen kerran on pystynyt ja varsinkin vielä toisenkin, niin se kynnys on vaikea kasvattaa takaisin siihen, että ei enää petä.
Kuten joku jo sanoikin, kuuntele sydäntäsi. Muista, että sinä olet vastuussa omasta hyvinvoinnistasi ja siksi sun on toimittava niinkuin Sinä parhaaksi näet. Ja tietysti olet vastuussa lastesi hyvinvoinnista myös. En itse usko, että sellaisesta isästä on oleellista hyvää merkitystä lapsille, joka aiheuttaa surua ja tuskaa lasten äidille! Vaikka kuinka olisi muitten mielestä " hyvä isä" !
Tsemppiä ja voimahali!
Toki olet varma ettei muuten ole pettänyt? Näin miehenä sanoisin että sinun miehelläsi on varmaan vahva valloittamisen halu. Vaikeaa on muuttua, jos annat anteeksi varaudu myös pettymyksiin. 5 vuotta väliä pettämisellä tai sitten ote herpaantui koska kaverisi näki.
valitettavasti. Toisilla se on verissä.
yks kerta voi johtua vahingosta tai henkilökohtaisesta kriisistä, mutta kaksi on jo tapa ja välissä on silloin luultavasti ollut monta kertaa, joista ei ole jäänyt kiinni. Vastaa niille sukulaisille että hyvä isä kenties, mutta olisi itse miettinyt sitä ennenkuin vierasta pani. Sulla ei ole velvollisuutta uhrautua. Se on sun elämäs ja sun lastesi elämä ja sun kyyneleistäsi kärsii lapsetkin, silloin ei mies ole hyvä isä kun satuttaa lapsiaan sinun kauttasi.
En luottaisi. Niinhän ne hakkaajatkin aina katuu ja lupaa muuttua, mutta tapa on tapa, vaikka voissa paistaisi.
Joo,mut en itse luottas ja pystys unohtamaan ja anteeksantoki vois olla vaikeaa ja sitä kautta katkeroituisin ja kostasin
Jos oli suhde, niin silloin miehellä on kyllä ollut aikaa harkita asiaa tarkoin, ja on pettänyt täysin tietoisesti ja itse tilanteen hyväksyen. Tuossa tilanteessa antaisin miehen asua vaan siellä muualla, eikä sinun tosiaan tarvii välittää mummien ja kummien kommenteista. Ei kai kukaan nyt voi odottaa sinulta, että uhraat oman mielenterveytesi ja annat vaan kaiken paskan anteeksi mitä eteen syydetään?
Tsemppiä paljon. Tiedän itse kokemuksesta, millaista piinaa tuo aika on..