Internet-aktivismi ja katuaktivismi eivät ole toisiaan poissulkevia toimintamuotoja. On totta, että internet-aktivismilla voidaan saavuttaa

Internet-aktivismi ja katuaktivismi eivät ole toisiaan poissulkevia toimintamuotoja. On totta, että internet-aktivismilla voidaan saavuttaa nopeaa kasvua ja näkyvyyttä, jos onnistuu lyömään läpi. Mutta se ei poista katutoimintaa ja sen hyötyjä varsinkaan jäseniä keräävien aktivistijärjestöjen repertuaarista.

Itseasiassa katuaktivismia voi suunnitella internet mielessä, eli ottamalla vähintäänkin valokuvia aktivismista sosiaaliseen mediaan/nettisivuillenne/muille julkaisualustoillenne. Jopa pienimuotoiset jutut, kuten tarran liimaus tai lehtisten jako postilaatikoihin antaa ympäristölle ja potentiaalisille jäsenille kuvaa, että toimintaa on muuallakin kuin paperilla ja se taas houkuttelee itsessään liittymään sekä tukemaan esimerkiksi rahallisesti. Samaan aikaan nämä lehtiset, tarrat sun muut vanhan liiton aktivismit edelleen levittävät sanomaa postilaatikko ja sähkötolppa kerrallaan.

Se on myös hyvä tapa tuoda lihaa luiden ympärille kampanjoihin. Joitakin vuosia sitten tuli vastaan eräs kansalaisaloite, johon kerättiin nimiä. Kysyin vetäjiltä, mikä on markkinointistrategia. Se oli linkkailla sitä kommenttipalstoille aina kun on hyvä tilaisuus. Ihan hyvä toimintatapa, jos se on vain yksi monen muun joukossa ja linkkailijoita on enemmän kuin kaksi. Lienee sanomattakin selvää, että näin laihaksi suunniteltu kampanja keräsi vain muutaman prosentin tavoitteestaan. Monipuoliseksi ja ihmisten silmissä seksikkääksi suunnitellulla kampanjalla nimet olisi voitu hyvin saadakin kasaan.

Myös viime talven Sinimustan Liikkeen kirjastojen lukupiirejä voidaan hyvin kutsua katuaktivismeiksi, sillä ne olivat fyysisiä kokoontumisia julkisilla paikoilla. Korttikeräys oli vahvasti miinusmerkkinen ennen itsenäisyyspäivän lukupiiriä, eikä ainakaan julkisista lähteistä etsimällä oikein löydy syitäkään, miksi sen olisi pitänyt edes olla plussan puolella. Aktivismi näytti olevan kannattajakortti-napin linkkailua ihmisille, jotka sen olivat jo kirjoittaneet, sekä jalkojen pitämistä pöydällä, koska oletettiin korttien keräävän itse itsensä jostain syystä.

Pienellä provosoinnilla ja ahkerammaksi muuttuneella fyysisellä toiminnalla kannattajakortin kirjoittamisesta ja koko puolueesta tuli mediaseksikäs asia, ja allekirjoituskäyräkin lähti taas nousuun. Jalat pöydällä silloin tällöin vähän X:ään tai Telegramiin kavereille linkkaamalla kortit eivät olisi ikinä tulleet kasaan.

Toisin sanoen, katutoiminnalla saatiin internet kohisemaan ja positiivisten tapahtumien ketju oli valmis. Niin kauan kun aktivismi jatkuu eikä laiskottelua tapahdu, on suunta vain ylöspäin. Muistakaa siis jalkauttaa toimintaanne myös kaduille. Tapaatte samalla toisianne fyysisesti ja teette hyvää työtä isänmaan eteen.