Naimisiin meno ja sukunimen vaihto, kun kysessä erikoinen sukunimi
Tässä olen pohtinut vaihtaisinko miehen sukunimen itselleni vai pitäisinkö omani. Suku painostaa minua pitämään omani, mutta olen ajatellut, että suvussani on paljon poikia jotka jatkavat ( .. jos jatkavat ) nimeä eteenpäin. Mitäs te muut olette tehneet tälläisessä tilanteessa. Pitäneet oman vai yhdistänyt nimet vai ottanut miehen sukunimen??
Kommentit (10)
ei miehenkään sukunimi mikään " Virtanen" mutta ei sillä olisi ollut mitään vaikutusta oli sukunimi mikä tahansa. Olen jotenkin aina vain ollut sitä mieltä että pidän oman sukunimeni.
halusin lapsille tämän nimen ja perheelle yhteisen nimen.
Vaikka nimi onkin " vain" ihan tavallinen.
Ei se suku ole menossa naimisiin vaan sinä... Toisekseen, meilläkin tyttö on isänsä nimellä eli ei " jatka meidän sukua" vaikka minulla tyttönimi onkin.
Tee juuri niinkuin sinusta itsestä hyvältä tuntuu! Älä ainakaan suvun painostuksesta pidä omaa nimeä, jos haluaisit ottaa miehen nimen.
Oletteko keskustelleet, voisiko mies vaihtaa omansa? Tai miltä kuulostaisi yhdysnimi?
Minulla oli harvinaisempi sukunimi kuin miehellä, mutta halusin ehdottomasti saman nimen perheellemme (silloin ei vielä ollut lapsia), joten otin miehen nimen.
Vierailija:
yhdysnimet on karseita
Mutta toiset nimet sointuvat kauniisti yhteen, esim Koivu-Lehto, Aalto-Linna...
Mutta nuo -nen-nen -päätteiset yhdysnimet ovat kieltämättä hieman hassuja.
Yhdysnimen jos ottaisin, niin se olisi niin jumalattoman pitkä että ikuisuus menisi jos sen kertoisin esim. virastotaloissa. Lapset meillä on miehen sukunimen mukaan joten se olisi yhdenmukaista.
Mä vaan tahdon olla liian hyvä sydämminen immeinen että tunnen syyllisyyttä siihen jos vaihdan sukunimen. Mä olen jopa ajatellut, että vaihdan sen, mutta en kerro sukulaisille että olen vaihtanut sen. Jumakauta, että tälläisestä pitää stressata!
Ap
jos itsenäisyysasteesi on tuo. Ne kun on tarkoitettu vain aikuisten vastuulle.
harvinainen miehenkin nimi. Arpaonni ratkaisi meille miehen nimen. Tosin halusin päästä tyttönimestä eroon, jotenkin se oli alkanut ahdistaa, eli olin harvinaisen tyytyväinen arpaonneen tuolla kertaa.