Uhri kärsii yhteiskunnan asenteista / Miia

Olen juuri saanut opinnäytetyöni päätökseen. Siis kirjaimellisesti juuri kirjoitin viimeisenkin pisteen kohdalleen. Työni aiheena on 12 - 15-vuotiaat seksuaalisen väkivallan uhrit - tietopaketti seksuaalisesta väkivallasta ja neuvoja uhrin auttamiseksi. Olen itse joutunut kahdesti raiskatuksi, teininä ja aikuisena. Vaikka en olekaan koskaan juurikaan syyttänyt teoista itseäni tietoisesti, olen tehnyt sitä tiedostamattani. Silmäni avautuivat lopullisesti työtä tehdessäni. Viimeinkin ymmärrän itseäni ja aiempaa käytöstäni näin "aikuisten oikeesti" ja olen vapaa. Kymmenen vuotta toisen raiskauksen jälkeen... Eniten kärsimyksistäni taidan syyttää yhteiskuntaa, jonka asenteet raiskauksen uhria kohtaan ovat täysin pielessä.



Työtä tehdessäni järkytyin, kuinka nuoret käsittävät seksuaalisuuden ja seksuaalisen väkivallan. Tytön pitäisi pystyä kontrolloimaan niin oma kuin pojankin seksuaalisuus, seksuaalinen väkivalta on useimmiten uhrin syytä (jomman kumman humalatila, tekijän psyykkinen sairaus jne, uhrin pukeutuminen jne. siis myös asioita, joihin uhri ei ole voinut mitenkään vaikuttaa), tytön pitää pystyä kontrolloimaan uhriksi joutumisensa jne. Nämä ajatukset ja asenteethan tulevat suoraan ympäröivästä yhteiskunnasta: siitä miten yhteiskunta esittää seksuaalisuuden ja kuinka yhteiskunta kohtaa raiskauksen uhrin. Järkyttävää, että aikuiset naisetkin ajattelevat edelleen yhtä typerästi kuin vielä kasvamassa olevat lapset. Lapsia en todellakaan syytä heidän ajatuksistaan, mutta aikuisia naisia kylläkin sekä omistaan että lasten(sa) ajatuksista. Kuka tahansa voi joutua raiskatuksi ja ikävä ihminen kun olen, niin ehkä joidenkin pitäisikin joutua. Ei, en oikeasti toivo, että kukaan tulisi raiskatuksi, edes pahin vihamieheni, mutta joskus...



Menkääpä ihmiset itseenne ja miettikää, millaisen kuvan annatte omille lapsillenne, niin pojille kuin tytöille, omilla asenteillanne. Entä sitten, kun oma lapsenne on uhri? Mitä mieltä silloin olette asiasta? Syytättekö omaa lastanne vai sitä toista osapuolta? Oletteko edelleen sitä mieltä, että raiskaus on uhrin vika, kun oman lapsenne maailman on särkynyt miljoonaksi palaseksi ja hän yrittää kasata sitä viimeisllä voimillaan takaisin yhdeksi palaksi? Maailma ei todellakaa ole mustavalkoinen edes siellä herttaisesssa lintukodossa, jossa ei ole koskaan nähty elämän nurjaa puolta.