Vauva on minulle kakki kaikessa, miehelle ei
Mies ei vain tunnu kasvavan vanhemmaksi, vaikka vauva on jo puolivuotias. Mitään ei koskaan tee vauvan kanssa oma-aloitteisesti, ei vaihda vaippaa, ei ruoki, ei viihdytä, ei mitään. Joudun aina pyytämään, ruikuttamaan ja käskemään miestä tekemään jotain vauvan kanssa.
Ei saa kuulemma omaa aikaa koskaan, vaikka jatkuvasti saa tehdä mitä vaan kotona ja mökillä. Ja sitten kiukuttelee jos itse olen asiasta pahalla päällä.
Enpä kuvittelut miestä sellaiseksi, vaikka rakastaakin omaa aikaa ja sitä, ettei tarvitse tehdä ainakaan mitään mikä rasittaa tai on ikävää.
Kommentit (31)
Mulla on tuollainen tuttavapari, 2 alle kouluikäistä lasta. Mies paljon vanhempi, ei työelämässä, sitä tyyppiä joka pakenee lapsia omiin hommiinsa ja ajattelee vaimon hoitavan lasten lisäksi kodin yksin. No, vaimon kaikki aika menee niihin lapsiin, on siis hoitovapaalla vielä, joten ei ehdi hoitaa kotia ja niin piti sitten vanhan koirankin oppia uusia temppuja. En ole koskaan nähnyt työnjakoa, jossa aivan kaikki lasten asiat ovat äidillä. Toivottavasti selviävät, riitaisia ovat ainakin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva on jo 6 kk ikäinen, niin eikö miehen ole aika jäädä lapsen kanssa kotiin ja sinä menet töihin? Älä vaan sano, että mies tienaa paremmin eikä sinun tuloillasi elätetä perhettä.
Tekosyitä tuollaiset. Hyvätuloisilla miehillä on myös hyvä vanhempainpäiväraha.
Mutta se on kuitenkin vain murto-osa palkasta, ei edes 30%, joten vaimon työssäkäynti tarkoittaisi sitä, että perheen tulot putoavat ja nainen joutuisi panostamaan perheeseen taloudellisesti paljon enemmän kuin ennen.
Höpöhöpö. Ja sen saa alkuun korotettuna. Raha-asiat on pahasti pielessä, jos ei pysty jäämään vanhempainvapaalle.
Niiin siis mies ei tunnu kasvavan toiseksi äidiksi, ajatustenlukijaksesi? Sitähän sitä tarkoitat.
Vaikuttaa siltä, että omit vauvan itsellesi, mies antaa sinulle tilaa ja nyt kun hormonihuurut alkavat haihtua, alat vaatimaan mieheltä asioita, joita hän ei ole tähän asti saanut tehdä kuin luvalla.
Montako kertaa kielsit laittamasta "sitä paitaa ja niitä housuja" lapselle, kun siä ja vain sinä tiedät, mikä outfit on lapselle sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin tänä kesänä ensimmäistä kertaa eläessäni kunnon itsekkääseen mieslapseen jolla on lapsikin, ja ikävä kyllä voin hyvin kuvitella, että on aikoinaan ollut hyvinkin innoissaan ja messissä että joo hankitaan lapsi. Sitten jostain syystä se maailmankuva ei olekaan vaan kääntynyt niin, että oma napa ei enää ole ensimmäisenä. Toki oli muutenkin naurettavan itsekäs, ei vain siitä lapsenhoidollisesta näkökulmasta, ja tämä lienee ollut nähtävissä jo ennen kuin tuli isäksi. Mutta on se itsekkyys jotenkin helpompi piilottaa kuitenkin silloin kun ei ole ketään huollettavia. Joten nyt ymmärrän kyllä paremmin näitä vauvapalstan "lapsen isä ei tee mitään" -ruikuttajia. Tällainen mieslaji on oikeasti olemassa eikä kyse ole aina siitä, että heidät olisi pakotettu isäksi. K.o. miehen lapsi oli 15-vuotias joten ap:nkaan miehen ennuste ei liene mikään hyvä, eikä mulla valitettavasti ole antaa mitään neuvoja.
Jep, näitä on aina ollut ja aina tulee olemaan. Neuvolan tätinä nähty on.
🇺🇦🇮🇱
Tuo asetelma että kinataan kaksin tai sanotaan toiselle, ei ehkä edistä kypsää kommunikointia parisuhteessa ja että mies motivoituisi. Ehkä tulee vastareaktio tai ei jaksa. Ottaako mies töistä vapaata lapsen vuoksi ja lepää tarpeeksi. Mistä voimat. Ja kaksi tarvittaisi tai mummo.
Vierailija kirjoitti:
Jos pyrit päsmäröimään ja vain sinun tapasi tehdä on oikein, mies ei uskalla pian tehdä mitään. Eikä saa iloa lapsestakaan. T. Taaperon isä
Niin niin, mutta jos se mies ei edes yritä mitään, ei edes sillä omalla tavallaan?
Niin kauan kuin muistan, on naisia syyllistetty siitä, että he joutuu tekemään kaiken. Jotenkin vaan siitä on saatu naisen oma vika ja syy.
Mies saa siis laiskotella vauvankin hoidosta ihan sillä syyllä, että nainen ei anna miehen hoitaa lasta, niinkö?
Kun se mies ei elettäkään tee? Miten se voi olla naisen vika? Siksikö, että nainen imettää? Sehän on totta, nainen ei voi pyytää miestä imettämään, eikä mies voi sitä pyytämättäkään tehdä. Mutta kaikkea muuta se mies VOI tehdä, kun vaan tekisi.
Ei sitä vauvan vaipan vaihtoakaan kovin monella tavalla voi tehdä. Minäkään en osannut sitä ihan ensin, vaan tein vaan niinkuin ajattelin että näin se tehdään. Mies ei ikinä koskenutkaan vauvanvaippoihin, ei halunnut nähdäkään koko hommaa. Ei noussut ikinä yöllä katsomaan, miksi vauva itkee, ei pyydettynä eikä pyytämättä. Siis oli alusta lähtien sitä mieltä, että kaikki lapseen liittyvä on minun työni.
Kysyisin nyt edelleen, että miten tämä siis olisi ollut minun syyni? Minäkö en muka antanut miehen tehdä mitään? Vai oliko niin, että mies yritti ensin tehdä jotain ja minä sitten en hyväksynyt sitä tapaa, miten hän sen teki?
Juu ei. Mies ei tehnyt kertaakaan, ensimmäisestä tunnistakaan lähtien yhtään mitään vauvanhoitoon kuuluvaa. Ei mitään. Ikään kuin kyseessä ei olisikaan hänen lapsensa.
En suostu ottamaan minkäänlaista syyllisyyttä päälleni tästä asiasta. Koska noin se vain ei mennyt.
Onhan se mukava keksiä vaikka tuollainenkin syy siihen omaan viitsimättömyyteensä.
Sitäpaitsi, jos vaikka se lapsen äiti olisikin neuvonut, että ei noin vaan näin, niin eikö sitten sen miehen pitäisi kuunnella ohjeistusta ja alkaa tehdä niin kuin neuvotaan? Ei kenelläkään isällä oikeastaan ole oikeutta olla hoitamatta omaa lastaan.
Ei ne naisetkaan mitään luontaisia vauvanhoitajia ole. Opeteltava se on heidänkin. Mitä vapaamatkustajia ne miehet oikein luulee olevansa?
Meillä tämä oli minulle yllätys. Luulin tosissani, että mieskin ottaa osaa lapsenhoitoon. Siinä kävi sitten niin, että muita lapsia meille ei tullut ja ensimmäinen naula avioliittomme ruumisarkkuun lyötiin silloin. Olin niin pettynyt miehen käytökseen.
Liitto kesti vain viisi vuotta. Mies jopa yritti estää lähtöni ehdottamalla toista lasta, kun tajusi, että saatan suunnitella eroa. Hän kun niin kovasti haluaisi vielä toisenkin lapsen... Joopa joo. Siihen koukkuun en mennyt. Oli siihen muitakin syitä kuin tämä laiskuus, mutta se oli ensimmäinen pettymys ja avasi silmiäni hänen suhteensa.
Ero tuli ja tämä niin kovasti toista lasta vielä haluava unohti sen ensimmäisenkin lapsensa varsin lahjakkaasti. Siinä oikea vuoden isä.
Vierailija kirjoitti:
On monia tapoja sille, miten tuohon reagoit, mutta miten olisi täysi työnjako: sinä hoidat vauvan ja hän hoitaa kaiken, siis kaiken muun?
Ei tuo yhden puolivuotiaan hoitaminen voi olla noin ylivoimaista ! Mitään työnjakoja tarvita sen enempää, ettei vaan vauva saa huomiota ja mies jää huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Jos pyrit päsmäröimään ja vain sinun tapasi tehdä on oikein, mies ei uskalla pian tehdä mitään. Eikä saa iloa lapsestakaan. T. Taaperon isä
Juuri näin . Äidit tuhoavat koko vauvan lapsuuden sekä vievät isyyden pois isältään . Ja koskaan äidit eivät ole missään asiassa todellisuudessa oikeassa . Elävät vaan harhoissaan ja luulevat olevansa tärkeitä.
Mutta se on kuitenkin vain murto-osa palkasta, ei edes 30%, joten vaimon työssäkäynti tarkoittaisi sitä, että perheen tulot putoavat ja nainen joutuisi panostamaan perheeseen taloudellisesti paljon enemmän kuin ennen.