Lue keskustelun säännöt.
Kadun koko loppuelämäni sitä, että laitoin tyttäreni kansainväliseen kouluun
09.08.2025 |
Kun tyttäreni oli 12 vuonna 2010, hän halusi pyrkiä kansainväliseen kouluun opiskelemaan. Hänellä oli aina unelmana asua, opiskella, ja työskennellä ulkomailla. En silloin tykännyt ajatuksesta, mutta se tuntui niin kaukaiselta, että hyväksyin tämän.
Tyttäreni alkoi nopeasti puhumaan todella sujuvaa englantia, ja heti 20-vuotiaana saatuaan kanditutkinnon, hän muutti Yhdysvaltoihin. Asui siellä jonkin aikaa, ja vaikka muutti lopulta Eurooppaan takaisin, ei käy suomessa kuin ehkä kerran vuodessa.
Normaali työ suomessa ei ikinä hälle kelvannut. On kokenut olevansa liian hyvä sellaiseen työhön, ja alkanut yrittäjäksi. Välit ovat myös menneet. Hän on nyt 27, enkä ole kuullut hänestä kahteen vuoteen vaikka olen useaan kertaan, joskus monesti päivässä, yrittän soittaa hänelle. Hänen isänsä myös jätti minut pitkän avioliiton jälkeen, ja elää nyt myös jonkun ulkomaalaisen naisen kanssa jossain hulppeassa talossa. Eroa en ole voinut välttää ja sen tiedän, mutta olisin voinut välttää välien menemisen tyttäreni kanssa jos en olisi laittanut häntä sinne kansainväliseen kouluun...
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5
Mikä muka estäisi sinua lähtemästä? Minunkin tyttäreni puhuu ulkomaille muuttamisesta, ja puhuu jo nyt yläasteella haluavansa jo lukiossa vaihtoon, että saa nähdä. Mutta olemme puhuneet, että vaikka asuisi missä, niin säännölliset näkemiset onnistuu kyllä.
Naiset ajattelevat usein vaan itsensä parasta, ei lapsen. Mitä väliä vaikka et näkisi enää ikinä, kunhan hän on vaan onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat meillä vain lainassa. Voisi hyvin olla, ettei hän pitäisi yhteyttä, vaikka asuisi Suomessa. Oma lapseni on hyvin itsepäinen ja itsenäinen jo 10-vuotiaana. Usein mietin, että kun aikuistuu, niin muuttaa varmaan ulkomaille. Yritän pitää välit lämpiminä, mutta lasten kanssa ei voi tietää, miten he vanhempiinsa aikuisena suhtautuvat.
Ehkä lapsesi hieman vanhempana kiinnostuu parantamaan välejä kanssasi. Jos ei, niin ainakin kasvatit omillaan pärjäävän kansainvälisen ihmisen hänestä. Parempi se on, kuin moni muu vaihtoehto.
Juu munkin äiti yritti aikanaan mua nujertaa. Sanoi ettei kannata lähteä kotikylää pidemmälle, koska en pärjäisi maailmalla. Ja aina muistanut toitottaa, mihin kaikkeen en tule elämässäni pystymään. No ei hän onnistunut siinä. Ja arvaa ollaanko miten läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene mukana. Omaa lastani olen valmentanut muuttoon, koska en halua hänen jäävän aikuisena rakentamaan elämäänsä Venäjän kainaloon. Ja tilanteen kiristyessä koko perheen on oltava valmis muuttoon jo aiemmin.
Jos isänsä puolelta on geeneissä peritty empatiokyvyn puute, valitettavasti kuinka rakastava olet, se tämmöisille ei riittä eikä niiden jälkeläisille. Elikä tytär on mennyt isään. Ainut, mitä voit katua, on sinun tietämättömyys silloin, kun lapsen isäksi et osannut valita toisenlaisempia geenejä omaava miestä.Tuskin sinun aikuisen tyttären luonne tulee muuttumaan. Olet väärän valinnan takia menettänyt oman unelman, elämän, miehen, tyttären, kaikki. Myönnä tappio. Pelasta oma tulevaisuus sillä, että joko jäät täysin yksin tai entisestä ja koettusta viisammana etsit viisamman elämänkumppanin. Lohdutukseksi sinulle, että niin on käynyt miljoonien kanssa.
Sellainen satu tänään.
0/5