Naimisissa oleva, mutta silti itseään 10v nuorempaan syvästi ihastunut vastaa :-) hetken

Koskaan hän ei oikeastaan valloittanut minua.. kaikki vaan tapahtui omalla painollaan (" mentäskö kihloihin?" " mennään vaan" )



Ehkä siksikin olen mennyt niin päästä pyörälle kun nyt minua oikeasti " viedään" -ap-

en ole ikärasisti mutta heeeeeei pientä rajaa, itse en ottaisi 10v nuorempaa, mitä ihmettä minä tekisin nuorella miehellä sen kummempaa, ihan eri elämäntilanne sun muuta. eikä sänkyhommat ole kuin itsensä pettämistä -rupea tässä nyt jotain pojankossia opettamaan tässäonpimppi-tyyliin...:DD



eli : Nauti Tunteesta!! se on ihanaa ja saa posket rusottamaan ja jalka nousee kepeästi. ei sen kummempaa siis. " sielunkumppaneita" ne turjakkeet on ensialkuun ihan joka iikka. kohta tulee uusi ihastus. nam! pienellä flirtillä sitä elää kauniimmin

Huh,en pystys kenenkään kans edes sitoutumaan pelkän turvallisuuden,kiltteyden,varmuuden vuoks-Mikä takais näiden ihastuksienkaan kohdalla et kestäskö pitkään-tunteita tulee ja menee

ollut ihastunut 8 v nuorempaan mieheen. Tunteita ei todellakaan voi kytkeä pois noin vain, mutta minua on auttanut seuraavat jutut:

- olen pyrkinyt rehellisesti näkemään, mitä tarvetta elämässäni tämä ihastuminen täyttää

- olen säännöllisesti tehnyt itseni kanssa tiliä siitä, olenko pysynyt teoissani moraalisesti oikeiden rajojen sisäpuolella. Jos tunnen ylittäneeni rajat jotenkin (esim. tajuan flirttailleeni liikaa), niin teen tietoisia päätöksiä siitä, missä rajat vastaisuudessa kulkevat

- olen alkanut panostaa oman avioliittoni hoitoon enemmän ja tähän toiseen ihmissuhteeseen vähemmän

- olen muistuttanut itseäni oikein inhorealisesti siitä, mitä pettämisestä voisi seurata



Olen myös koko ajan tiedostanut sen, ettei meistä luultavasti tulisi paria vaikka olisimme vapaitakin. Seksuaalista vetoa ja kaverisynkkaa kyllä on, mutta syvemmällä tasolla ajatusmaailmamme ja kiinnostuksenkohteemme ovat liian erilaisia.

27: täytyi ihan lukea monta kertaa tuo sinun viestisi. Antoi paljon ajateltavaa. Järkeni sanoo myös miten minun olisi viisainta toimia, mutta tunteet painaa taustalla kuin riivattu.

Vaikka esim aamulla olen satavarma että en enää häkelly kun näen ihastukseni, niin pelkästään se että kuulen hänen äänensä saattaa aiheuttaa sen että housuni on.. likomärät! Olen niin raivona itselleni, miksi tunteet jyrää järjen?

Oma mieheni on HYVÄ mies, en tosiaan haluaisi erota. Mutta jäänkö miettimään lopun elämääni millaista se olisi ollut HÄNEN kanssaan?



Huh

Tunteet tosiaan ovat kokemustasolla voimakkaampia kuin järki! Jotenkin minua auttaa jo tämän faktan myöntäminen. Sehän pätee muihinkin asioihin kuin ihastumiseen. Suunnittelemme elämää yleensä järjen kautta, mutta tunne se on joka käytännössä usein motivoi. Tällaisia me olemme.



Kun tunteet ovat järkeä voimakkaampia, niin auttaisiko sinua kielteisten tunteiden kokeminen? Minulla tämä on toiminut niin, että olen " hankkinut" itselleni ajoittain morkkiksen. Siis en tarkoituksella, mutta se on väkisinkin seurannut voimakkaita positiivisten tunteiden jaksoja, joiden aikana flirtti ym. on usein mennyt vähän turhan pitkälle. Jotenkin olen niiden jaksojen jälkeen herännyt näkemään oman itseni ja käyttäytymiseni ja sitten rypenyt morkkiksessa... Morkkis on tietenkin kamala tunne, mutta auttaa itsensä ruotuun palauttamisessa!



27

kun ajattelet tilannettasi oikein inhorealistisesti ja mietit, miltä omasta miehestäsi mahtaisi tuntua... ;))



27

ja sydämeni on valloittanut itseäni 15 vuotta vanhempi mies. työkuvioissa ollaan tutustuttu ja molemmin puolista flirttiä joka päivä. mullakin on hyvä mies, mutta parisuhteemme on vähän tylsä. ja en ole oikein onnellinen tälllä hetkellä suhteessani. on mulla ennenkin ollut ihastuksia ja ne menee ajan kanssa ohi, mut siinä ihastuksen tunteessa kerkeää jo miettiä vaik mitä...

Tänään oli taas paha päivä. Jo hänen naurunsa sai auringon paistamaan... Voi ei mitä liirumlaarumia.. Ja olimme syömässä samaan aikaan (eri pöydissä) ja radiosta tuli herkkä biisi. Tiesin että hän ajatteli samaa kuin minä; olisispa ihanaa olla nyt toistemme sylissä. (mieheni olisi kääntänyt kanavaa saman tien). Siinä sitten muina miehinä jatkoimme syömistä ja vaihdoimme vaivautuneet katseet. Tiesin ja tunsin...



En osaa kuvailla tätä tunnetta, enkä osaa tuntea häpeääkään (morkkiksesta puhumattakaan)



Olen niin huono..

Ei vee tätä oloa. MIKSI mulle piti tapahtua näin?

Tietääkö puolisosi ihastuksesta?

En todellakaan etsinyt ihastusta, hän vain tuli ja tunne vei..



Mieheni tietää kyllä, mutta luulee että tunne on mennyt ohi. Oli kova paikka miehelleni. En ole teoistani ylpeä :-( Haluaisin oikeasti saada tuon nuorenmiehen päästäni pois

Onko miehes ihastunut toiseen naiseen?

Se tunne vaan vei.. koskaan ei ole mennyt niin " jalat alta" . Olin itsekin ymmälläni ja tosi ahdistunut tilanteesta.

Aina jotenkin tajuan miten meillä on niin mieletön henkinen yhteys. Ajattelemme asioista samoin.. tuntuu jotenkin " sielunkumppnilta" . vaikea selittää.

En olisi _ikinä_ uskonut että minulle käy näin.

Tosin ei meidän tapauksessa mitään väärääkään ..