Puhelut raivostuttavat
Eli kysymys kuulukin raivostuttaako / ärsyttääkö teitä muita kaverien ja sukulaisten kysymykset?
Itsellä laskettu aika oli ja meni ja aika käynnistykseen on jo annettu. Nyt jatkuvasti tulee puheluita tai viestejä " vieläkö olette kotona" tai " eikö sinulla vieläkään ole supistuksia" . Tiedän, että kaikki tarkoittaa hyvää ja on kiinnostuneita, niinkuin itsekkin olen kun joku läheinen on samassa tilanteessa. Alkuun oli ihan mukavaa, kun muut elää hengessä mukana, mutta nyt jo kyselyt alkavat pikkuhiljaa tökkiä...
-Amanda
Kommentit (9)
en muista, että olis hirveesti ärsyttäny esikoisen aikaan kyselijät, ehkä vähän silloin, kun yliaikaan meni ärsytti itseä, että eikö se jo tule... Niin minäkin olen se ottanut, että sillä enemmän tarkoitetaan nimenomaan kuulumisia. Ja ei sitä omassa mielessäkään enää kovin paljon muu pyörinyt ihan loppuaikoina. Enemmän nauratti esimerkiksi eilinen tulevan kummisedän puhelu miehelle, että mites siellä näyttää, jokos pääsis varpajaisia ens viikonloppuna viettämään. Kun ei kuulema uskalla mitään suunnitelmia tehdä jos vaikka lähtö tulee :) Viikkoja on tänään 37+4 ja mies sanoikin että saattaa mennä vielä monta viikkoa. Että niin se vaikuttaa muidenkin menoihin näköjään tämä meikäläisen pallomaha:)
Ja ottaa sen niin, että ei se kuitenkaan kauaa kestä, ulos sieltä tullaan jossain vaiheessa, tavalla tai toisella.
kun lapsi sitten syntyy. Kysyvät millon saa taas tulla katsomaan, joka päivä soittavat että oletteko saaneet nukkua, ettekö nuku päivällä kun vauva nukkuu, tuleeko maitoa jne. Alkusoittoa vasta tuo... ;) Pistä oikeesti puhelin äänettömälle tai kiinni. Ei kannata antaa sukulaisten ajaa hulluudenpartaalle jos ahistaa.
" sun maha on niin pieni ettei susta yhtään uskoisi että oot raskaana" . ois tehny mieli huutaa tosi lujaa että ai oon aina näin lihavan näköinen?
no, sitte mulla alkoi parissa viikossa toistenki mielestä näkyä mahaa enemmän. se tapahtui joskus ennen viikkoa 30. no siitä asti on sössötetty että " koskas se taas olikaan --- ai sillon vasta" . argh!
toukokuun 24. on laskettu aika ja voipi olla että herneenpalot on poikittain nokassa vielä moneen kertaan ennen sitä.
en siedä mahaani koskemista miehen lisäksi kuin yhdeltä ystävältäni, enkä myöskään halua mitään kommenttia mahani mallista (" tulee varmaan tyttö/poika" , tai sitte ihan vaan " onpas se pieni/suuri" )
Suosittelen lämpimästi sukulaisten huijaamista tässä asiassa. Itse vältyin kaikilta kyselyiltä, kun kerroin että laskettu aikani on marraskuun puolella, vaikka se oikeasti oli 24.10. Sitten kun vielä vauva syntyi jo 21. päivä, niin eipä tullut turhia kyselyitä paljonkaan.
Sanoin kyselijöille (mm. mummini soitti jopa useita kertoja päivässä jo vkosta 37 lähtien....) suunnilleen seuraavasti:
Kiitos kovasti huolenpidosta, mutta haluaisin edes yrittää ajatella jotakin muuta kuin synnytystä. Stressaaminen kun ei ainakaan vauhdita asiaa. Joten suonet anteeksi jos tehdään niin, että minä ilmoitan sitten kun jotain ilmotettavaa on? Säästyy turhat puhelinkulutkin.
ja johan on alkanut viestejä pukata. Itsekin kun alan olla " kärsimätön" ja kyllästynyt tähän odottamiseen, ei se ainakaan helpota. Taisin saada jotain aikaiseksi kun vastasin kaverini viestiin että hän taisi olla jo neljäs kun kysyy saman päivän aikana.. Ja että " eiköhän" me sitten ilmoiteta kaikille kun on jotain ilmoitettavaa.. Piristävää on kun joku kaveri vain soittaa kertoakseen omia kuulumisia ja siinä samalla kysyy kuinka jaksan / voin, eikä että joko joko joko..
Koitetaan kestää! :)
Mammis + Tiitiäinen 39+4
Niimpä kerroin vähänkin oudommille la:n olevan rv 42. Vain läheisimmille kerroin totuuden. Esikoinen syntyi rv 41+3 ja pikkukakkonen 40+3. Ja joka puheluun ei ole pakko vastata, jos tietää langan toisessa päässä olevan vain supistusten puuttumisen taivastelua jne..
Raskauden loppumetreillä on viimeistään hyvä oppia tervettä itsekkyyttä. Pääasia on että äiti jaksaa olosuhteisiin nähden hyvin. Mitä keinoja jaksamisensa parantamiseksi käyttää, jääköön se äidin itsensä päätettäväksi. ;-)
Jaksuja masujen kantoon!
Lila75
..kyllä, että jatkuva kysely puhelimitse tai tekstareilla on rasittavaa ja raskasta. Kuten joku jo sanoikin kaikkiin puheluihin ei tarvitse vastata, ja/tai asiasta voi hienotunteisesti mainita soittajille/tekstaajille.
Itse kuulun taas siihen toiseen ääripäähän, joka melkein toivoisi, että joku kysyisi mitä kuuluu/mikä tilanne. Valitettavasti molemman puolen suvut ovat aika " puhumattomia/vaitonaisia" , joten ei tarvitse pelätä, että joku soittaisi ja kyselisi " eikö se jo ala syntyä" tms. Eivät ole pahemmin kyselleet raskausaikanakaan, koska olen voinut ihan ok, enkä ole oloani itse ääneen valitellut. Samaa voi melkein sanoa kavereista/ystävistä, suurin osa on ehkä kerran tai pari kysyneet vointia koko raskauden aikana, ja vain yhdestä ystävästä voin sanoa, että hän on aidosti kiinnostunut raskaudestani.
Kyseessä on toinen lapseni, ja vaikka ensimmäinenkään raskauteni ei kovin paljoa herättänyt kiinnostusta suvussa, niin kyllä esikoiseni on ollut kovasti tykätty ja huomioitu lapsi lähes kaikkien taholta. Saman uskon ja toivon käyvän myös tämän toisen lapsen kanssa.
Joskus tunnen itseni kateelliseksi niille, joilla on " hössöttävät" isovanhemmat lapsilleen. Äkkiseltään sekin tuntuisi paremmalta kuin tämä äärimmäisen hillitty linja.
Mutta tämmöistä tämä elämä välillä on, ja sen kanssa on vaan elettävä... :o)
Onnea teille jo vauvan mahdollisesti saaneille!!! Perässä tullaan...
Olin vain ilmoinen että tuttavat ajattelivat minua. Ja minä toden totta olen niitä kyselyjä saanut kuulla! Kolme kertaa olen ollut raskaana ja joka kerta mennyt yli kahdella viikolla, kolmas meni yli kolme viikkoa. Oltiin jo käynnistämässä synnytystä kun alkoikin sitten itsestään. Ensimmäistä odottaessa utelut alkoivat jo monta viikkoa ennen laskettua aikaa. Toisen kohdalla jo osattiin odottaa että menee yli. Eli ei niin paljon sukulaiset udelleet :) Sukulaisten kysymys " eikö se ole vieläkään syntynyt" tarkoittaa itse asiassa " mitä kuluu?" . Näin minä sen koen =)