Lue keskustelun säännöt.
Kansainvälisissä tehtävissä kotirouvana
07.08.2025 |
Onko kukaan lukenut tuota kirjaa? Annika Oksasen kirja siis kyseessä. Löysin sen, kun koetin selvittää onko olemassa tutkimuksia suomalaisista kotirouvista.
Olen vasta sivulla 61, iltalukemisina tuo kirja, mutta sen voin jo kertoa, että kirja oli aika yllättävä. Nimi on ilmeisesti itseironinen, odotin saavani lukea jonkun ig-Dubai-mutsin ja myöh. kotirouvan tarinaa. Päähenkilö kuvaa itseään introvertiksi ja soimaa itseään alisuorittamisesta. Hän on nuorempana väitellyt tohtoriksi, mutta lähtenyt sitten maailmalle miehen mukana.
Olen itsekin kotirouva, tosin minulla on normaali työelämä takana. Sen vuoksi oli kiinnostavaa sukeltaa tällaiseen tarinaan. Päähenkilö on jo eläkeiässä eli osa kuvauksista on retrospektiivisia ja höystetty tutkimustiedolla.
Harvinainen aihe ja jo sellaisena arvokas. Saa nähdä muuttuuko päähenkilön suhtautuminen omaan elämään kirjan edetessä. Olen itse jo lähempänä kuutta- kuin viittäkymppiä ja huomannut, että eläkkeelle jääneiden ihmisten ura saavutuksineen jää aika pian taakse, sillä varsinkin kaupallinen ala on nopearytminen. Viisi vuotta sitten on jo kaukaista historiaa. Toki työelämästä kertynyt elämänkokemus jää olemaan, mutta onko se lopulta yhtään sen arvokkaampaa kuin elämänkokemus muuten?
Harvalla on sellainen työelämä, josta aukeaa isoja näköaloja maailmaan. Monissa maailmoissa elänyt ja laajasti lukenut ihminen voi nähdä kauemmas ja syvemmin. En oikein ymmärrä minkä vuoksi kirjan päähenkilö väheksyy itseään noin paljon.
Kommentit (11)
Kiitos kirjavinkistä! On tosiaankin merkittävä ero siinä, onko kotirouvalla omaa rahaa ja varallisuutta, ja kotiinjäänti on ollut oma valinta, vastaan se, onko hän joutunut jäämään kotiin matalatuloisen miehen siivelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kirjavinkistä! On tosiaankin merkittävä ero siinä, onko kotirouvalla omaa rahaa ja varallisuutta, ja kotiinjäänti on ollut oma valinta, vastaan se, onko hän joutunut jäämään kotiin matalatuloisen miehen siivelle.
Ole hyvä, kotirouvista ei minun tietääkseni ole edes muita kirjoja olemassa! En ainakaan löytänyt.
Kirjan kirjoittaja oli omasta tahdostaan kotona (=lähti miehensä mukana maailmalle) eikä se, että hän eli miehensä rahoilla tullut kirjassa lainkaan esille, joten en tiedä oliko hän itse varakas vai ei. Hän pohti enemmän omaa ikäänsä ja sitä, on 1950-luvun puolivälissä syntyneenä tyttönä kasvatettu kiltiksi miellyttäjäksi.
Sekä kirjassa että kotirouvan määritelmässä on olennaista mielestäni se, että hän elää miehensä rahoilla eikä omillaan (vaikka omaa omaisuutta olisikin). Sen sijaan matalatuloisen miehen vaimo, joka saa tukia, ei mielestäni ole kotirouva.
En oikein tiedä millä sellaista naimisissa olevaa naista kutsuisi, joka elää kotona omilla varoillaan, jos sellaista tarkoitat. Jossain palstakeskustelussa kysyttiin sitäkin, että mikä nimitys on naisella, joka ei ole naimisissa, mutta elää omilla varoillaan kotona. Hän ei ainakaan ole kotirouva, koska ei ole kenenkään rouva :) Ap
Jos vielä pohdin miltä kirjan päähenkilön pohdinnat omaan korvaan kuulostivat, niin mielestäni hän pohti omaa alisuorittamistaan. Hän piti itseään alisuorittajana ja koki siitä syyllisyyttä.
Alisuorittamisen taustalla ei kuitenkaan ole laiskuus, vaan se pohjautuu paljon isompiin asioihin. Pelkoihin lähinnä.
Kirjoittaja kuvaili itseään eräänlaisena piiloutujana, jonka sietokynnys haasteisiin on matala. Hän näki siinä mukavuudenhalua ja laiskuutta, mutta minä näen siinä enemmän kannustuksen ja rohkeuden puutetta, jotka eivät synny itsekseen, vaan energian tulppaamisesta. On syy miksi energia pitää tulpata, se ei selity persoonallisuudenrakenteella. Ja sekin on merkittävää patologisoidaanko tuo tulppaaminen vai ei.
Sillä ei ole missään määrätty, että jokaisen pitää suorittaa tietty elämä. On aivan hyväksyttävää nauttia elämästä ja sen pienuudesta. Esimerkiksi tuollainen ihanne on nostettu korkeimmalle pallille sääntökunnissa ja ekologisen elämäntavan ihanteessa, minkä kirjoittaja taisi mainitakin. Kyse on siis arvomaailmasta, johon itse kukin olemme kasvaneet. Sitä kirjoittaja laajalti käsittelikin: suomalaista ahkeruuden ja raatamisen ideaalia.
Itselläni ei tuollaista ideaalia ole koskaan ollut. Ehkäpä siksi, että olen pitkälti isoäitini kasvattama. Ja hän ei ole koskaan tehnyt varsinaista työuraa, monenlaista muuta kylläkin. Hän on toisesta maailmasta eli maailmasta, jossa varakkaat eivät välttämättä tehneet mitään eikä kukaan pitänyt sitä erikoisena, vaan normaalina. Vain ne, joiden oli pakko, tekivät töitä, kun taas muut keskittyivät asioihin, joista nauttivat ja sosiaalinen elämä oli pääosassa. Siis 1800-luvun maailmaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostetaan vielä kirjavinkkiä harvinaisesta aiheesta. Ap
Mielenkiintoinen kirja, täytyypä lukea. Oon 30-vuotias nainen ja jos mun mies sais töitä ulkomailta tai komennuksen, lähtisin tosi mielelläni ulkomaille. Koen kuitenkin tärkeäksi, että on omaa rahaa, eli pyrkisin järkkäämään työkuviot niin, että voisin ainakin osa-aikaisesti tehdä töitä - ihan jo eläkkeen kertymisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kirja, täytyypä lukea. Oon 30-vuotias nainen ja jos mun mies sais töitä ulkomailta tai komennuksen, lähtisin tosi mielelläni ulkomaille. Koen kuitenkin tärkeäksi, että on omaa rahaa, eli pyrkisin järkkäämään työkuviot niin, että voisin ainakin osa-aikaisesti tehdä töitä - ihan jo eläkkeen kertymisen kannalta.
Niin minäkin lähtisin. Mutta vain siinä tapauksessa, että mieheni olisi sellainen kuin hän on eli meillä ovat rahat aina olleet yhteisiä. Itselleni ei ole koskaan tullut sellaista tunnetta, että omaa rahaa pitäisi olla.
Kirjassa ei puhuttu rahoista juuri mitään, vain se, että tulotaso on noissa tapauksissa mitoitettu siten, että korvaa ulkomaankomennuksen haitat. Tai itse asiassa en lukenut kirjan loppupuolella olleita muiden kotirouvien päiväkirjamerkintöjä, joten olisiko niissä sitten ollut raha-asioista jotain. Siitä en vielä muistanutkaan kertoa, että kirjailija oli pyytänyt muitakin kotirouvia kirjaamaan elämäänsä, sitä taisi olla yhden luvun verran. Naiset olivat kirjailijaa itseään nuorempia. Ap
Kotirouva on hyväksytty, mutta kotimies ei ole yleisesti hyväksytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotirouva on hyväksytty, mutta kotimies ei ole yleisesti hyväksytty.
Ei ole kotirouvakaan hyväksytty, kirjan aihe on oikeastaan se hyvin pitkälti. Kirjailija itsekään ei oikein tunnu pääsevän sopuun sen kanssa, että oli kotirouva. Se on mielestäni surullista ja hieman hämmentävää toisaalta.
Elämän isoja päätöksiä ei kannata tehdä sen mukaan mitä muut ajattelevat, vaan sen mukaan mikä sopii itselle ja perheelle. Itselleni ei ole tullut mieleenkään, että ratkaisuani kotirouvaksi ryhtymiseen voisi joku arvostella eikä kukaan ole sitä tehnytkään. Ei se kuulu muille eikä minua häiritse, vaikka se jotakuta häiritsisi.
Ehkäpä kyseessä ei kirjailijankaan kohdalla ole kotirouvana olo sinänsä, vaan asiat, jotka hän kokee puuttuvan. Ap
Luin kirjan iltalukemisena loppuun, ja heti puolenvälin jälkeen seurasi yllätys! Eli kokonainen kappale, jossa referoitiin vauvapalstan kotirouvakeskustelua vuodelta 2019!
Kirjoittajan alavireinen pohdinta oman kotirouvauransa syistä ja seurauksista jatkui kirjan loppuun asti, mutta vauvapalstan kommentteja hän kiitti siitä, että palstan kotirouvat olivat valintaansa tyytyväisiä eivätkä poteneet huonommuutta. Sen hän liitti palstalaisten nuorempaan ikään ja siihen, että he asuivat Suomessa. Hän pohti myös diasporan vaikutusta omaan tilanteeseensa ja kirjoitti, että "(k)otirouvina pärjäävät parhaiten uteliaat heittäytyjätyypit, jotka eivät ota itseään ja elämäänsä liian vakavasti". Kieltämättä itse olen tuollainen, mutta tilanne ei aivan vertailukelponen ole, koska olen kuitenkin lähes normaalin työuran tehnyt, jäin vain pois töistä paljon aikaisemmin kuin muut.
Ainakin kotirouvien kannattaa lukea tämä kirja, en tiedä saavatko muut siitä paljoakaan irti, elleivät satu olemaan kotirouvailmiön tutkijoita.
Suomalaisten kotirouvien kohdalla on valtava tutkimusaukko eli emme tiedä heistä oikeastaan mitään. Todennäköisesti isoin ryhmä ovat tänne muualta muuttaneet kielitaidottomat ja uskontosyihin ja isoon lapsilukuun vedoten kotiinsa jääneet naiset. Toinen ryhmä ovat tämän kirjan kirjoittaneen naisen kaltaiset kotirouvat, jotka asuvat muualla miehen työn takia. Kaltaiseni vapaaehtoiset, varakkaat tai hyvintoimeentulevat kotirouvat ovat yksi ryhmä, heitä on palstalla jonkun verran, mutta kukaan ei tiedä minkä suuruisesta luvusta puhutaan. Ap