Hodan, 14, kävi lähellä kuolemaa Nyt hän kertoo, mitä oululaisella uimarannalla tapahtui

Vierailija kirjoitti:

Herää viaton kysymys.  Saako tiettyä uskontoa harjoittavaa naista elvyttää suusta suuhun menetelmällä vieras mies?

Nykyään tuo tekohengitys ei ole pakollista, muu elvytys kyllä, esim. hätäkeskusilmoitus, sydämen käynnistys, avun odottaminen jättämättä uhria yksin, on vaadittavaa mutta kysymyksesi on silti oivaltava.

Vierailija kirjoitti:

"Osaa kuulemma uida, mutta silti meinaa hukkua, kun tulee äkkisyvää 🙄"

Kyllä, näin voi käydä hyvällekin uimarille. Kun ottaa askeleen eikä jalka enää osukaan pohjaan, vaan yhtäkkiä hulahtaa kokonaan veteen, niin siinä voi hyvällekin uimarille tulla pakokauhu. Vaikka olisi miten hyvä uimari, siinä menee helposti paniikkiin ja nielaisee vettä eikä enää osaa pintaan. 

Itse olen hyvä uimari, olen uinut 6-vuotiaasta asti ja jaksan uida pitkäänkin. Mutta kerran Kreikassa merivesi yllätti ja yhtäkkiä päälleni tuli valtava aalto, mikä upotti minut veden alle ja kyllä siinä paniikki meinasi iskeä. Pääsin pintaan, kävelin rannalle ja päätin, että jatkossa uin altaassa. 

Siinä taas yksi kylmän raudan seppä...

Vierailija kirjoitti:

"Osaa kuulemma uida, mutta silti meinaa hukkua, kun tulee äkkisyvää 🙄"

Kyllä, näin voi käydä hyvällekin uimarille. Kun ottaa askeleen eikä jalka enää osukaan pohjaan, vaan yhtäkkiä hulahtaa kokonaan veteen, niin siinä voi hyvällekin uimarille tulla pakokauhu. Vaikka olisi miten hyvä uimari, siinä menee helposti paniikkiin ja nielaisee vettä eikä enää osaa pintaan. 

Itse olen hyvä uimari, olen uinut 6-vuotiaasta asti ja jaksan uida pitkäänkin. Mutta kerran Kreikassa merivesi yllätti ja yhtäkkiä päälleni tuli valtava aalto, mikä upotti minut veden alle ja kyllä siinä paniikki meinasi iskeä. Pääsin pintaan, kävelin rannalle ja päätin, että jatkossa uin altaassa. 

Pitää uida rannan suuntaisesti.  Huono uimari menee korkeitaan vyötärön tasolle ulottuvaan veteen.  Katsotaan eteen pohjaan eikä taivaalle.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minulle opetettiin että pitää uida rannan suuntaisesti, eikä mennä ulommas merelle/järvelle, sillä virtaukset ja äkkisyvä yllättävät kokeneetkin uimarit. 

Nallikarissa pitää kahlata kilometri että on edes vyötäröön vettä. Toki siinä voi matkalla osua syvempiin kohtiin. Toki itselle on helpompi uida perämeressä kun tiedän missä vaiheessa alkaa se äkkiä syvä, jo lapsena opetettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvetin väliä sillä on kuinka syvässä vedessä ui? Itse uin vaakatasossa.

 

Syvyydellä on väliä mikäli opettelee sukeltamaan. Ainakin meillä sukeltamista opetettiin viimeistään jo koulussa. Sukeltaminen ja erityisesti kyky olla myös veden alla kuuluu uimataitoon.

 

Olen eri ja jotenkin aina kuvitellut, että jos osaa uida, osaa myös sukeltaa. Ilmeisesti tosiasia kuitenkin on, että kaikki uimataitoisetkaan ei sitä taitoa hallitse?     

Vierailija kirjoitti:

Uimataitoinen ei pysty hukkumaan kun sairaskohtauksen aikana tai todella rajussa myrskyssä, jossa aallot painaa veden alle. Ja pois luetaan nyt hyiset vedet ja avantoon putoamiset. Ihminen on kelluvaa sorttia. Kellut tikkusuoranakin ja nouset kun tukki pintaan, joko mahalteen taikka selälteen, kokeilkaa vaikka. Jos et jaksa uida, käänny selälteen ja katsele taivasta. Itse kun käyn uimassa, niin olen varmaan puolet ajasta selälteen.

Pystyy. Nimenomaan tuollaisessa äkkisyvässä, missä helposti nielaisee vettä samalla, kun menee upoksiin. 

Vierailija kirjoitti:

jos äkkisyvä yllättää, et silloin osaa uida

tytöt takaisin uimakouluun, muuta neuvoa ei tule

Tämä. Uimataitoinen ei äkkisyvästä hätkähdä, vaan nostaa itsensä pinnalle ja ui vaivatta takaisin kahluusyvyydelle. Ellei tuohon kykene, ei voi väittää itseään uimataitoiseksi.

Nythän ei tosiaan ole kyse mistään valtavasta aallokosta tmv., vaan yksinkertaisesti siitä, että kahluusyvyys muuttuu yhdellä askeleella uintisyvyydeksi ja se kahluusyvyys on edelleen ihan siinä askeleen päässä.

On vielä yksi keino hukkua, humalassa hukkuminen. Keho tuntuu lyijynraskaalta ja koko kehon koostumus muuttuu erilaiseksi, en sitä muista mitä alkoholin vaikutuksesta kehossa tapahtuu, joku viisaampi tiesi kertoa sen...mutta voin sanoa, älkää menkö veteen juopuneena. Rantaan pääsin omin avuin mutta raskasta se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uimataitoinen ei pysty hukkumaan kun sairaskohtauksen aikana tai todella rajussa myrskyssä, jossa aallot painaa veden alle. Ja pois luetaan nyt hyiset vedet ja avantoon putoamiset. Ihminen on kelluvaa sorttia. Kellut tikkusuoranakin ja nouset kun tukki pintaan, joko mahalteen taikka selälteen, kokeilkaa vaikka. Jos et jaksa uida, käänny selälteen ja katsele taivasta. Itse kun käyn uimassa, niin olen varmaan puolet ajasta selälteen.

Pystyy. Nimenomaan tuollaisessa äkkisyvässä, missä helposti nielaisee vettä samalla, kun menee upoksiin. 

Selitä nyt jumaliste tyhmälle, että kun uit, kuinka sun jalat on pohjassa? 

Pelastusliivit päälle.

Kyllä tässä jutussa jäin miettimään, että mikä tämä näiden uimataito oikein oli/on. Onko heidän mielestään uimataito sitten sitä, että vähän räpiköidään ja sitten kun tulee äkkisyvää, upotaan..

Tyttö kuitenkin kertoi jutun lopussa, että heille kävi vastaanvanlainen tapahtuma aiemmin heinäkuulla samalla rannalla, mutta onnistuituvat pelastautumaan itse.

Ei opittu siis kerrasta, että heidän uimataito ei ole riittävä ja rannalla on äkkisyviä kohtia.

Vierailija kirjoitti:

Uimataitoinen ei pysty hukkumaan kun sairaskohtauksen aikana tai todella rajussa myrskyssä, jossa aallot painaa veden alle. Ja pois luetaan nyt hyiset vedet ja avantoon putoamiset. Ihminen on kelluvaa sorttia. Kellut tikkusuoranakin ja nouset kun tukki pintaan, joko mahalteen taikka selälteen, kokeilkaa vaikka. Jos et jaksa uida, käänny selälteen ja katsele taivasta. Itse kun käyn uimassa, niin olen varmaan puolet ajasta selälteen.

selälleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos äkkisyvä yllättää, et silloin osaa uida

tytöt takaisin uimakouluun, muuta neuvoa ei tule

Tämä. Uimataitoinen ei äkkisyvästä hätkähdä, vaan nostaa itsensä pinnalle ja ui vaivatta takaisin kahluusyvyydelle. Ellei tuohon kykene, ei voi väittää itseään uimataitoiseksi.

Nythän ei tosiaan ole kyse mistään valtavasta aallokosta tmv., vaan yksinkertaisesti siitä, että kahluusyvyys muuttuu yhdellä askeleella uintisyvyydeksi ja se kahluusyvyys on edelleen ihan siinä askeleen päässä.

Kuulostaa siltä, että kouluissa/uimakouluissa pitäisi jotenkin erikseen opetella miten toimia, jos/kun joudut äkkisyvään. Voihan se käydä jonkun lomakohteen uima-altaassakin, joissa toinen pääty on matala ja toinen syvä. Etenkin lapsille, jotka tuskin kiinnittää huomiota syvyyden muuttumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos äkkisyvä yllättää, et silloin osaa uida

tytöt takaisin uimakouluun, muuta neuvoa ei tule

Tämä. Uimataitoinen ei äkkisyvästä hätkähdä, vaan nostaa itsensä pinnalle ja ui vaivatta takaisin kahluusyvyydelle. Ellei tuohon kykene, ei voi väittää itseään uimataitoiseksi.

Nythän ei tosiaan ole kyse mistään valtavasta aallokosta tmv., vaan yksinkertaisesti siitä, että kahluusyvyys muuttuu yhdellä askeleella uintisyvyydeksi ja se kahluusyvyys on edelleen ihan siinä askeleen päässä.

Tai vaikka hätkähtäisikin hetken ei uimataitoinen jää veden alle odottamaan kohtaloaan miettien että tää nyt taisi olla tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uimataitoinen ei pysty hukkumaan kun sairaskohtauksen aikana tai todella rajussa myrskyssä, jossa aallot painaa veden alle. Ja pois luetaan nyt hyiset vedet ja avantoon putoamiset. Ihminen on kelluvaa sorttia. Kellut tikkusuoranakin ja nouset kun tukki pintaan, joko mahalteen taikka selälteen, kokeilkaa vaikka. Jos et jaksa uida, käänny selälteen ja katsele taivasta. Itse kun käyn uimassa, niin olen varmaan puolet ajasta selälteen.

selälleen

Lisään vielä: mahallaan.

- eri

Tulee mieleen, että laitureilta ja hyppytorneista veteen hyppely oletettavasti auttaa totuttautumaan äkkisyvään joutumisessakin, kun on tottunut käymään pinnan alla ja nousemaan pintaan + sen jälkeen jatkamaan uimista.

Nämä uimataitokeskustelut on saaneet pohtimaan myös omaa uimataitoa ja ennen kaikkea sen harjoittamisen puutetta. Kun ei käytännössä vuosikausiin ole tullut käytyä uimassa, niin eipä se uimataito taatusti ole enää sillä oletetulla erinomaisella tasolla, mitä lapsena vedessä jatkuvasti aikaa viettäessä. Tämä varmasti unohtuu monilta muiltakin, jotka myös luottaa siiheen omaan joskus lapsena opittuun uimataitoinen.

Vierailija kirjoitti:

"Osaa kuulemma uida, mutta silti meinaa hukkua, kun tulee äkkisyvää 🙄"

Kyllä, näin voi käydä hyvällekin uimarille. Kun ottaa askeleen eikä jalka enää osukaan pohjaan, vaan yhtäkkiä hulahtaa kokonaan veteen, niin siinä voi hyvällekin uimarille tulla pakokauhu. Vaikka olisi miten hyvä uimari, siinä menee helposti paniikkiin ja nielaisee vettä eikä enää osaa pintaan. 

Itse olen hyvä uimari, olen uinut 6-vuotiaasta asti ja jaksan uida pitkäänkin. Mutta kerran Kreikassa merivesi yllätti ja yhtäkkiä päälleni tuli valtava aalto, mikä upotti minut veden alle ja kyllä siinä paniikki meinasi iskeä. Pääsin pintaan, kävelin rannalle ja päätin, että jatkossa uin altaassa. 

tuollainen ei ole hyvä uimari. Hyvä uimari ei mene paniikkiin, jos aalto tulee päälle. Hyvä uimari ymmärtää tilanteen ja alkaa nousta pintaan. Nämä kaikki kuuluvat hyviin nuimataitoihin: on osattava myös sukeltaa ja olla veden alla. Luonnonvesissä voi jalkaan tarttua vaikka vesikasveja ja ne sitten joskus menee nopeasti kierteelle jalan ympäri eikä niitä aina saa pois jalasta muuten kuin laittamalla pään veden alle ja alkamalla käsin repiä kasvia irti jalasta. Itsellä on paristakin järvestä tällaista kokemusta. Toisessa järvessä vesikasvina oli lumpeet ja järvi oli lumpeiden täyttämä, joten noustessa pintaan piti sitten vielä käsilläkin kauhoa lumpeita pois tieltä. Toinen oma järvemme, jossa oli silloin jotain tahmeavartista vesikasvia, joka ahnaasti tartui jalkaan kiinni. Siitä pääsi onneksi eroon vain potkaisemalla ja vetämällä kasvia irti pohjasta. 

Tieit kyllä omalla kohdallasi oikean ratkaisun allasuimiseen siirtymisestä. Se oli oikein, koska ilmeisesti menet helposti paniikkiin ja menetät kykysi ajatella rationaalisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvetin väliä sillä on kuinka syvässä vedessä ui? Itse uin vaakatasossa.

 

Syvyydellä on väliä mikäli opettelee sukeltamaan. Ainakin meillä sukeltamista opetettiin viimeistään jo koulussa. Sukeltaminen ja erityisesti kyky olla myös veden alla kuuluu uimataitoon.

 

Olen eri ja jotenkin aina kuvitellut, että jos osaa uida, osaa myös sukeltaa. Ilmeisesti tosiasia kuitenkin on, että kaikki uimataitoisetkaan ei sitä taitoa hallitse?     

Taitaa olla nykyaikaa tämä. Lukutaitoisen ei tarvitse osata lukea kunnolla ja uimataitoisen tarvitsee vain auttavasti osata uida. Ei voi sanoa uimataidottomaksi tai lukutaidottomaksi, koska nykyihmisiell voi tulla siitä paha mieli. Eikä saa vaatia oppimaan paremmin, koska sekin voi tuottaa pahan mielen. Elämme mielensä pahoittajien aikoja. 

Vesikasveista tuli mieleen hiljattain sattunut hieman koomiselta kuulostava tapaus, jossa suppailija oli yrittänyt edetä jossain ilmeisesti tiheässä ja laajalle levinneessä kaislikossa niin kauan, että voimat ehtyivät ja joutui lopulta pyytämään pelastuslaitoksen apuun. Mitenköhän oli alun perinkään sinne kaislikkoon päätynyt?