Kuvitteleeko opettajat oikeasti, että heidän työnsä on jotenkin rankempaa kuin muussa ammatissa?

mattia. Ok, tämä oli karkea yleistys, joka pohjautuu ekaluokan opettajaan.

Tai sitten työpaikka on aivan väärä, vähintäin kerran kymmenessä vuodessa pitäisi vaihtaa työpaikkaa, ainakin silloin kun töissä on rankkaa.

Ei niihin puheluihin ole pakko vastata. Kannattaa hankkia työkännykkä, jonka voi sulkea iltaisin. Ja oma numero sitten salaiseksi.



t. ope

Liikkeenhoitajana tein päivässä 10-12 tuntia töitä, oli myös viikonlopputöitä, kursseja, koulutuspäiviä, messuja jne. Ei ollut aikaa aina syödä ollenkaan, kupin kahvia ehti hörpätä jossain välissä Palkka oli provisiopohjainen, mitään ylityölisiä ei maksettu. Lomat oli ihan normilomat. Oli vastuuta, tarvittiin erityisosaamista, piti jaksaa palvella aina ja kaikkia asiakkaita. Kiire ja stressi oli uskomaton.



Sitten vaihdoin opettajan hommiin. Oppilaitoksella opet valitti kiirettä, väsymystä, huonoa palkkaa, pitkiä päiviä. Ihan nauratti. Työ tuntui tosi kiirettömältä ja kohtuullisen helpolta. No kas kun olin opena aikani, niin huomasin, että itse kitisen ihan samaan malliin kuin työtoverini. Minustakin tuntui, että kyllä tämä opettajan työ on rankkaa. Kaikkeen tottuu nääs.



No vaihdoin vielä kerran ammattia, lähinnä koska halusin tienata enemmän ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Onneksi sellainenkin työ löytyi.

Varmasti on rankempaa kuin esim. yleislääkärillä ja monella muulla. Tänäpäivänä käytöshäiriöisiä lapsia valtavasti. Erilailla oppivia lapsia myös. Luokassa voi olla yli 30 oppilasta ja 10-> erityistätukea tarvitsevaa lasta. Nostan hattua jokaiselle opettajalle joka vielä jaksaa pitää työstään!

Kuten monet ovat sanoneetkin, hyvät ja huonot puolet löytyvät. Mutta opettajan työ on kyllä sieltä rankemmasta päästä...



Itse olen koulutukseltani yläasteen ja lukion aineenopettaja, noissa hommissa toimin valmistumiseni jälkeen ekan lukukauden. Rakastin hommaa, enkä pitänyt sitä mitenkään sinällään hankalana, mutta ei siinä kyllä helpolla päässyt. Perheen sisältä alkoi tulla aika paljon murinaa iltaisin kotona vastaan kävelevästä työmäärästä.



Vaihdoin duunia yksityiselle työnantajalle, omalle alalleni muttei opetushommiin. Työtehtäväni ovat nykyään ammatillisesti huomattavasti vaativampia, mutta koen pääseväni monin tavoin helpommalla kuin opettajana toimiessani. Vaikka teen nykyään täysiä toimistopäiviä, kokonaistyöaika on pienempi kuin ennen, koska töitä en tuo kotiin. Töitäni saan tehdä rauhassa, ilman sitä opettajan työn mielestäni suurinta vaikeuttajaa, uskomatonta meteliä. Opettajana työskennellessäni minulla usein nukahtamiseen asti kaikui oppilaiden äänet korvissa.



Työajan jälkeen minua ei häiritä työasioissa. Ja vaikka lomia on huomattavasti vähemmän, se kyllä kompensoituu palkassa ;)



Pidän opettajan työtä rankkana, mutten lainkaan vastenmielisenä. Rakastin työtä, ja vieläkin minulla on välillä ikävä yläasteelaisiani, mutta uskon kuitenkin olevani omimmillani nykyisissä asiantuntijatehtävissä.



Muuten hyvä pointti tuo, jonka joku sanoikin: riippuu paljon koulusta. Norsseissa suoritetut opetusharjoittelut olivat silkaa luksusta, luokat hiljaisia ja eliittilukiolaiset tajusivat selitykset kun vähän viitsi sormeaan liikauttaa. Hieman erilaista, kuin tuolla kentällä...

että ei ole ruokatuntia. Tai joo, voihan sitä syödä monta tuntia autolla kuletettua ruokaa hemmetinmoisessa hälyssä oppilaita vahtien. Ei ole hetken rauhaa. Lounasravintolaan ei kerkeä. Joskus on aikaa jopa 10 minuuttia syödä. On myös kuluttavaa olla joka ikinen hetki tarkkailun alla ja tarkata muita. Koko ajan on aistin äärimmilleen pingotettuna. Ei voi kaivaa nenää tai sanoa, että tuupa kysyy kohta, kun mä nyt mietiskelen sitä, kun mies eilen petti. Tai surffaan vauva-palstalla.



Sekin on rankkaa, ettei työtä arvosteta. Kuvitellaan, että tämä on helppo duuni. Vanhemmat syö pohjaa pois.



Kävin yliopistotutkinnon vuosia saadakseni mitättömän kasan rahaa.



Mutta hei, nythän on hakua opinahjoihin! Jokainen meistä voi hakea unelma-alalleen! Opettajista on pulaa, koska suurin ongelma on se, että opettajat hakeutuvat muihin töihin. Kas kun viihtyvät niissä paremmin.



Onhan se ruoho vihreää aidan takana. Tuu kokeileen!